Yhtä köyttä vetämässä-hankkeen vuoden 2022 lopuksi toteuttama toinen asennekysely keräsi puolet enemmän vastauksia kuin ensimmäisellä kerralla vuosi sitten.
Taide ja kulttuuri ovat niitä asioista, jotka yhdistävät ja madaltavat kynnystä ihmisten välisissä kohtaamisissa.
Yhteiskunnan vastaanottavuus merkitsee yhdenvertaisuuden, osallisuuden ja hyvien väestösuhteiden tosiasiallista toteutumista yhteiskunnassa.
”Kaikki maksaa nykypäivänä” on ollut kulunut sanonta kautta aikojen. Tänä päivänä tuntuu kuitenkin, että tämä sanonta on suoranaista vähättelyä.
Agenda 2030 -tavoitteiden joukossa on omat tavoitteensa sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi maailmassa. Konkreettisimmin ne jäsentyvät viidennen päätavoitteen alle.
Hoitoala ja hoitajapula puhuttaa. On puhuttanut jo pitkään.
Ulkomaalaisten määrä Suomessa lisääntyy päivä päivältä.
Kenellekään ei enää liene epäselvää, että Suomea koettelee hoito- ja hoivakriisi.
UFF:n ja Eläkeliiton yhteishanke Globaalia ja lokaalia –hanke on pyörinyt jo noin vuoden ajan. Moni ehkä vieläkin pohtii, mitä tämä kaikki tahtoo sanoa.
Kun ajattelet sanaa maahanmuuttaja, mitä se tuo sinulle mieleen? Pohjautuuko mielikuvasi median luomaan kuvaan vai omaan kokemukseen todellisesta kohtaamisesta?
Suomen työllisyysaste on noussut huomaamatta kohisten vuoden 2015 jälkeen. Olemme kuroneet kiinni muiden pohjoismaiden etumatkaa.
Kun ihminen muuttaa uuteen maahan, kohtaa hän itselleen täysin uuden ympäristön ja kulttuurin. Häntä odottaa tutustuminen ja sopeutuminen uuteen yhteiskuntaan ja sen tapoihin.
Terveys lienee yksi eniten edistettyjä aiheita Eläkeliiton toiminnassa. Eikä ihme, sillä harvassa ovat aiheet, jotka olisivat ihmisille tärkeämpiä kuin terveys ja hyvinvointi.
Tämänhetkinen maailmantilanne koskettaa ja huolestuttaa varmasti meitä kaikkia. Suomeen virtaa ukrainalaisia pakolaisia joka päivä.
Yhtä köyttä vetämässä-hanke selvitti anonyymillä asennekyselyllä Eläkeliiton jäsenten asenteita maahanmuuttoa ja maahan muuttaneita henkilöitä kohtaan.
Kuinka usein pysähdyt katsomaan ihmisiä ympärilläsi kadulla, kaupassa tai julkisessa kulkuneuvossa? Näetkö vain itsesi kaltaisia kasvoja, vai huomaatko erilaisuuden ympärilläsi?
Keuruulle saapui vuonna 2015 noin 900 turvapaikanhakijaa, joiden parissa vapaaehtoistyön aloitti muiden toimijoiden mukana myös Eläkeliiton Keuruun yhdistyksen vapaaehtoiset.
Sanavarastossani globalisoitumiselle on käymässä samoin kuin fuusiolle. Kumpikin on sanana loppuun kulunut, mutta ilmiönä edelleen minulle läheinen ja rakas.
Eläkeliiton ja UFF:n Globaalia ja Lokaalia -hankkeen tavoitteena on lisätä Eläkeliiton jäsenten tietoisuutta YK:n k
Unohdamme usein kohdatessamme erilaisia ihmisiä, että ihminen on paljon muutakin kuin se, mitä me hänestä ensisilmäyksellä näemme tai miten tulkitsemme näkemäämme.
Osallisuus vaatii syntyäkseen mahdollisuutta osallistua ja vaikuttaa oman elämänsä kulkuun ja toimintoihin.
Mikä ihmeen UFF?
Eläkeliiton uuden Yhtä köyttä vetämässä -hankkeen keskeinen tarkoitus on rakentaa yhteisöllisyyttä lähtökohdiltaan ja kulttuuritaustaltaan erilaisten ihmisten kesken.
Onhan se unelmanäky. Koko jänkä on keltaisten kultamarjojen peitossa. Se näyttää aivan notkuvan niiden alla.
On juhla ja juhannus, keskikesän valoisa hetki. Luonto on pukeutunut parhaimpiinsa.
Kyllä se kuulkaa niin on, että pottupenkki lyhenee, kun isäntä vanhenee. Olen kohdallani osoittanut tämän vanhan sanonnan paikkansapitävyyden omalla pihallani.
Pidin keskiviikkona piirihallituksen kokouksen. Tai enhän minä sitä yksin pitänyt, vaan yhdessä hallituksen jäsenten kanssa.
Minusta tuntuu, että koko maailma on nykyisin mieletön. Joku kaunis ei enää olekaan hyvin kaunis, vaan mielettömän kaunis.
Muistan, kuinka joskus viime vuosisadalla työpaikalle kannettiin kirjoituskoneiden tilalle valtavankokoiset ruudut ja tietolaatikot.
Pahentuneen koronatilanteen vuoksi kuntavaalit siirrettiin pidettäväksi 13. kesäkuuta.
Kyllähän me melkoisia porsaita olemme. Kävin tuossa lähikaupassa ja jouduin kiinnittämään huomiota kulkureittini viitoitukseen.
Pysähdyin lehdessä yhden jutun kohdalle. Siinä oli kuvakin, jonka tekstin mukaan koneella ennallistettiin suota.
Seisoin kaupan leikkelehyllyjen välissä ja harrastin itsekseen mietiskelyä. Joka puolella hyllyt notkuivat. Tarjolla oli jos jonkinlaista siivutusta.
Jokaisella meistä on piileviä taitoja, kunhan niitä osaa vain ottaa käyttöön. Yleensä me olemme vaatimattomia ja toteamme, että ei onnistu.
Melkoisia hamstereitakin me ihmiset olemme. Me jemmaamme koteihimme tavaraa, jota emme koskaan käytä.
Sellainen se ihmisreppana vain on. Se luulee osaavansa ja tietävänsä kaiken. Se opettaa tekoälyä puhumaan ja rakentelee itseohjaavia ajoneuvoja.
Olen kyllästynyt kertausharjoituksiin. Avaanpa television milloin tahansa, on melko varmaa, että meneillään oleva tai alkava ohjelma on jo kertaalleen esitetty.
Kevätpakkanen herätti minut talviunesta. Mittari näytti meillä aamulla -28, mutta viileää lienee etelässäkin.
Ajelin kotiin piirin syyskokouksesta ja ihmettelin yhtä asiaa. Miten kaikki oli sujunut niin sopuisasti?
Tietynlaista nuoralla tanssiahan tämä ihmisreppanan elämä on.
Aiemmin syksyllä, kun suositukset olivat vielä hieman sallivampia, pääsin kiertämään Suomea paikallisten Potkua kulttuuritoimintaan -päivien merkeissä.
Marraskuinen hämärä ja loskainen arki eivät ole juurikaan runoilijoita innoittaneet. Välttämätön paha se on myös tavalliselle taaplaajalle.
Ihmisreppanalla on aarre, jota hän kantaa mukanaan päivästä toiseen. Kantaja ei kuitenkaan osaa arvostaa tuota kannettavaansa, mikäli kaikki on kunnossa.
Nuorehko naispoliitikko paahtaa posket punaisina. Hän on sen näköinen, että tietää olevansa oikealla asialla.
Vanhat ja jo kumaraiset ihmiset seisovat räntäsateessa kadulla ja odottavat, että joku tulisi aukaisemaan oven.
Aforistikon tehtävä on haastava. Kun pitää vain muutamaa sanaa apuna käyttäen lausua tai kirjoittaa maailmaa syleilevä viisaus, on pantava kaikki peliin.
Käsi ylös, jos tiedät mitä on makramee?
Tämänkertaisessa yhden miehen seminaarissa minulle tuli todella paha olo.
On aika ryhdistäytyä ja ottaa itseään niskasta kiinni. Jokainen meistä voi alkavalla viikolla tehdä vähintään yhden hyvän työn.
Ajelin iltahämärissä Rovaniemeltä kotiin. Vuojärvellä tielle tolvasi porotokka ensin vasemmalta puolelta ja sitten toinen oikealta puolelta.
Rohkea paimenkin voi taittaa niskansa astuessaan lehmän kakkaan. Tuo aforismini purkautui mieleni sopukoista, kun istuin jotenkin harmaan päivän päätteeksi sängyn reunalle.
Kyllähän se koskettaa, jos kukaan ei kosketa. Edesmenneen runotaiturin Nestori Kellokummun taannoisen runoillan teema on osuva ja puhuttelee meitä varsinkin tänä aikana.
Ihmisenä oleminen ei aina ole helppoa. Vaikeaa se on vaikkapa silloin, kun havaitsee jotakin vääryyttä eikä pysty sitä millään korjaamaan.
Ei kenenkään ole hyvä olla yksin. Tämä totuus on kerrottu aikojen kuluessa monilla eri tavoilla niin runoissa kuin lauluissakin.
Keskeytän työn ja nojaan lapioon. Edessäni on kuoppa, jonka reunoilla melkoiset kasat maata. Aamupäivä on vähintäänkin harmaa vaikka aurinko paistaa.
Tämän päivän seminaarini pidin aamuisen koiralenkin oheisohjelmana. Siitä tulikin yhden miehen seminaarin sijasta kahden miehen kokous.
Takavuosina nuorelle miehelle annettiin ohjeita, kun tämä lähti suorittamaan varusmiespalvelusta.
SANA on pieni sana. Pienuudestaan huolimatta se on erityisen voimakas. Sillä voi hyväillä toista, mutta sillä voi myös loukata.
Tämän ensimmäisen lomatauon jälkeisen kirjoitelmani aion pyhittää hillalle. En siis koiralleni, vaan sille varsinaiselle marjalle.
Olimme työkaverini Heinin kanssa tapaamassa Karkkilan yhdistyksen ukkoja TunneMusiikki- ja Äijäasioissa.
Olin aamulla jälleen Hillan kanssa lenkillä. Koin jonkinlaisen juhannusherätyksen. Tuntui siltä, että tänä suvena Lapissa kaikki kukkii samanaikaisesti.
Pidin taas tässä kerran yhden miehen seminaaria katukahvilassa isolla kirkolla. Aika kului rattoisasti ohikiitäviä ihmisiä seuratessa.
Tällä kertaa pohdin yhden miehen seminaarissa sitä, kuinka suuri vaikutus opettajalla voi olla siihen, miten innokkaasti mihinkin oppilas suhtautuu.
Ihmisen on hyvä aina välillä tunnustaa olevansa riittämätön. Näin minä mietin tänään aamulenkillä.
Joka aamu toistuvat koiralenkit ovat samalla yhden miehen seminaareja, joissa pohdin mitä moninaisimpia maailman asioita.
Hiljennyin keskellä korona-aikaa. Osallistuin nimittäin hautajaisiin, jotka tällä kertaa olivat vähän erilaiset. Suureen kirkkosaliin kokoontui vain kymmenkunta saattajaa.
Kuluneet viikot ja kuukaudet ovat opettaneet meitä. Ne ovat neuvoneet meitä nöyriksi ja harventaneet niitä kaikkivoipaisuuden luuloja, joita olemme mielensopukoissa kasvattaneet.
Yhdeksän eri ikäistä, eri taustoista ja elämänaloilta tulevaa miestä kokoontui lokakuun 2019 alussa kahden viikon ajan tanssisaliin Helsingissä.
Minulla on ongelma. Kun olen juuri ja juuri yli 70-vuotias, minun pitää pysyä kotiarestissa. Näin määrätietoisen näköinen ministeririvi minulle televisiossa saneli.
Olemme eläneet nyt jo pitkään yhteisöllisesti hankalassa tilanteessa: suositellaan, että emme kokoontuisi toistemme seuraan ilman pakottavaa tarvetta.
Löydän vaatekaapin ylimmän hyllyn peränurkasta lakin, joka herättää paljon muistoja. Se oli vuonna 1966 vielä valkoinen ja puhdas.
Kukkakaupan lähetti tuo joskus jopa kymmeniä tervehdyksiä läheisensä menettäneelle.
Etätyö on noussut arvoon arvaamattomaan näinä poikkeusaikoina. Töitä paiskitaan kotiympyröissä ja mökeillä eri puolilla tasavaltaa.
Joskus kannattaa kaataa puita luulojensa puutarhasta. Metsurin hommia on syytä aina välillä tehdä. Ihmisreppana kun on sellainen, että se innostuu usein luulemaan liikoja. Varsinkin itsestään.
On aamuvarhainen. Ihmettelen jälleen kerran, miksi unta ei enää aamusta riitä. Nyt kun saisi nukkua vähän pitempään, silmät rävähtävät auki jo kuudelta.
Tämä muuttaa ihmistä. Tämän jälkeen emme ole enää samoja kuin ennen. Tämä opettaa arvostamaan kunnon työtä eikä vain pelitehtailua.
Facebookissa on jo muutaman vuoden ajan toiminut "Eläkeliiton Nettiopastajat ja Digi-innostajat" -ryhmä. Ryhmän ajatuksena on saattaa yhteen sellaiset seniorit, jotka haluavat itse opetella ja otta
On aamu. Hilla on ihmeissään. Koira näyttää kysyvän katseellaan, miksi aamulenkille on jo kiire. Minä vedän pääni anorakin läpi ja osoitan kaverille, että nyt mennään.
Oman lapsen eroa aiheuttaa yleensä hämmennystä, epäuskoa ja surua. Erotilanteissa isovanhemmat ovat usein myös huolissaan siitä, säilyykö heidän suhteensa lapsenlapseen.
Hoitajamitoitus puhuttaa. On kyllä syytäkin, kun julkisuudessa maalataan toinen toistaan hurjempia tulevaisuudenkuvia. Mutta riittävätkö hoitajat tulevaisuudessa?
Terveyden edistämisen ja sairauksien ehkäisemisen tiedetään olevan paras keino ihmisen toimintakyvyn parantamiseksi, myös kustannusten näkökulmasta.
Törmäsin taannoin Tilastokeskuksen julkaisemaan kyselytutkimukseen, joka selvitti suomalaisten vapaa-ajan viettoa.
Meillä ikääntyneiden kanssa työtä tekevillä on etuoikeus kuulla kiinnostavia ja koskettavia elämäntarinoita.
Monesti ihmiset tuntuvat ajattelevan, että luovuus on jotain, jota osaavat hyödyntää vain taiteilijat ja muut “luovien alojen” ammattilaiset.
Käsitys ikääntymisestä, vanhuudesta ja vanhuksista on yhteydessä
Kun käynnistelin ÄijäVirtaa – projektia (2016-2018) keväällä 2016, jouduin usein vastaamaan kysymykseen: miksi vain miehille?
Tiedätkö sen tunteen, kun nousee tuolilta, menee viereiseen huoneeseen tekemään jotain ja perille päästyään unohtaa, mitä se oli, mitä piti tehdä?
Työmarkkkinajärjestöt ilmoittivat kuluneella viikolla näkemyksistään perhe-eläkejärjestelmän muutostarpeista.
Suomen pitkäaikaishoidon menot kasvavat nopeasti. Iäkkäimmän vanhusväestön eli yli 85-vuotiaiden määrä kasvaa vuosina 2020-2040 Suomessa noin 200 000:lla.
Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus Stea vaatii, oikeutetusti, että Veikkauksen tuottoja käytetään tulokselliseen kansalaisjärjestöjen toimintaan.
Maaliskuun lopulla järjestimme yhdessä lukuisten yhteistyökumppaneiden kanssa Helsingin Valkoisessa Salissa Mummodiskon, jonka teemana oli ensimmäistä kertaa aistieste
Kevät ja kesä on uusien liikuntahittien aikaa.
Kevään eduskuntavaaleissa valittavat uudet kansanedustajat joutuvat ottamaan kantaa moniin ajankohtaisiin eläkeläisille tärkeisiin kysymyksiin.
YK:n raportin mukaan suomalaiset ovat maailman onnellisimpi ihmisiä. Vaikka mitattava käsite on onni, raportissa kyseessä ei kuitenkaan ole onnellisuuden tunne.
Tänä vuonna lääkehoidon päivää vietetään otsikolla ”Tunnetko lääkehoitosi tavoitteet?” Eli pohditaan,
Eläkeliitto ajaa tulevalle vaalikaudelle kansaneläkeindeksin leikkauksen ja jäädytyksen perumista sekä korotusta kansaneläkkeen tasoon.
Eläkkeellä olevat ihmiset eivät ole yhtenäinen ryhmä: poliittisen päätöksenteon keskiössä on jokaisen eläkkeellä olevan mahdollisimman paras hyvinvointi.
Professori Juho Saari on todennut, että yksinäisyyttä voidaan pitää monien hyvinvointiin ja terveyteen liittyvien ongelmien juurisyynä.
Yksinäisyys on yleistä, yksinäisyys on ongelma, yksinäisyyttä pitää ehkäistä.
Suomessa on lähes 1,5 miljoonaa eläkeläistä. Heidän elämäntilanteensa vaihtelevat, mutta suurella joukolla heistä on yhteinen huoli toimeentulosta.
Peliuutisia lukiessa saa helposti käsityksen, että digitaaliset pelit kuuluvat vain nuortenkulttuuriin.
Vanhan sanonnan mukaan vain muutos on pysyvää auringon alla. Kuluvana vuonna muutoksen kourissa on ollut suomalainen joukkoliikenne ja erityisesti taksimarkkinat.
Taide ja kulttuuri ovat elämän suola ja sokeri, eikä niistä katoa maku ihmisen ikääntyessä.
”Kun te valitatte aina, että ei ole mitään tekemistä, niin tässä olisi sellainen helppo juttu: pikkuhiljaa opiskella tietokonetta!” Rovaniemeläinen Pentti Kortelainen (90 v.) rohkaisee ikääntyv
Tunnetun sanonnan mukaan ihminen on sosiaalinen eläin, joka elää jatkuvassa vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Vuorovaikutus muiden ihmisten kanssa kuuluu ihmisen perustarpeisiin.
Monilla tahoilla on toimintaa, jonka tavoitteena on ikäihmisten osallisuuden lisääminen digitalisoituvassa yhteiskunnassa.