Suomen työllisyysaste on noussut huomaamatta kohisten vuoden 2015 jälkeen. Olemme kuroneet kiinni muiden pohjoismaiden etumatkaa. Työllisyysaste lähestyy kauan kaivattua 75 prosentin tasoa. Suurin nousu työllisyydessä on tapahtunut 54–64-vuotiaiden ja mikä ilahduttavaa nuorten joukossa. Myös ikääntyneiden eläkeläisten työssäkäynti on noussut; 65–69-vuotiaista eläkeläisistä työssä on yli 15 prosenttia ja vielä 70–75-vuotiaista 8 %. Tutkimusten mukaan tällainen kehitys johtuu kohentuneesta terveydentilasta ja koulutustason noususta, mutta erittäin merkittävä on muutos ihmisten arvomaailmassa; halu pelkästä oleilusta tekemisen suuntaan.
Viimeisen 100 vuoden aikana teollisuusmaissa olemme saaneet joka vuosikymmen yli kaksi vuotta lisää yhä terveempää elinikää. Vaikka ikääntyminen on hyvin henkilökohtainen tapahtuma, on ensi kerran historiassamme muodostunut terve ja toimintakykyinen 60–80-vuotiaiden ryhmä, kolmas elämänvaihe. Sitä seuraa elämän neljäs vaihe; 80–100-vuotiaiden vanhuusvaihe, jossa korostuu hoitoisuus, palveluntarve ja elämän laatukysymykset. Kolmannen vaiheen henkilöiden koettu terveys on vertailututkimuksissa noussut viimeisen 20 vuoden aikana hyvin paljon. Vuonna 1998 terveytensä koki hyväksi 44 prosenttia, kun sen viime vuoden vastaavassa tutkimuksessa koki 64 %. Alle 80-vuotiaista 10 % koki avun tarvetta arki askareissa ja yli 80-vuotiaista noin puolet.
Kolmas elämänvaihe poikkeaa selkeästi muista elämänvaiheista. Toiminta pohjautuu vapaaehtoisuuteen, omiin valintoihin. Näkökulma työhön muuttuu, kun pakonomaisuus poistuu. Varsinaisessa työelämän vaiheessa raha ja toimeentulon varmistaminen on useimmiten tärkein vaikutin. Eläkeiässä tekemisellä ja työllä haetaan pääasiassa yhteisöllisyyttä, älyllistä ajattelua, mielihyvää ja vastavuoroisuutta. Suomessa yleisesti varsinaisen työelämän loppu on tehty työtä vastentahtoisesti vähäisellä arvostuksella. Työelämän loppu ei ole tukenut siirtymistä aktiiviseen kolmanteen vaiheeseen, eikä eläkeläisille ole suunniteltu kannustavia eläkeläisten työmarkkinoita Ruotsin malliin.
1,6 miljoonasta eläkeläisestä tutkimusten mukaan noin puolet haluaa hyödyntää ammatillista osaamistaan ja kokemustaan myös työelämässä eläköitymisen jälkeen. Tällä hetkellä eläkeläiset tekevät ”piilossa” merkittävää yhteiskunnallista työtä omaishoitajina, vapaaehtoistyössä, kotihoidon tukihenkilöinä, perhehoidon piirissä, yrittäjinä, lähiomaisten auttamistyössä, sekä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä mitä moninaisimmissa tehtävissä. He ovat merkittävä kansalaisyhteiskunnaan ylläpitäjä joukko ja toimintakyvyn ennaltaehkäisevä tuki.
Esimerkiksi omaishoito pyörii pääasiassa eläkeläisten työllä. 350 000:sta omaishoitajasta 60 prosenttia on yli 65-vuotiaita ja yli 85-vuotiaitakin omaishoitajista on 11 %. Vain vajaalla 60 000 on kunnan kanssa sopimus. THL:n tutkimuksen mukaan 80 % omaishoitajista hoitaa läheistään lähes ympärivuorokautisesti sitovasti. Ja 57 % omaishoidettavista olisi intensiivisen kotihoidon tai tehostetun palveluasumisen asiakkaita, jos heillä ei olisi omaishoitajaa. Suomessa omais- ja kotihoitoon käytetään yli 1000 miljoonaa vähemmän rahaa suhteutettuna väestöön kuin muissa pohjoismaissa.
Eläkeläiset tekevät siis paljon vapaaehtoistyötä ja ammatillista työtä, jolla helpotetaan työvoimapulaa, rikastutetaan omaa elämää ja tuetaan ennaltaehkäisevällä toiminnalla lapsiperheiden ja vanhuusvaiheessa elävien ikäihmisten arkea. He ovat hyviä kokemusasiantuntijoita, joiden työelämän ja elämän kokemuksesta tulee käyttää paremmin hyväksi.
Viime vuosien eläkeuudistukset luovat hyvän ja kestävän pohjan elämän kolmannen vaiheen kannustavalle uudistukselle. Myös hallituksen kansallisella ikäohjelmassa vuoteen 2030 pyritään tarkastelemaan ikääntymistä laajemmin ja ohjelma on myös lähtökohtaisesti hyvä. Siinä kuitenkin tarkastellaan eläkeläisiä passiivisina palvelujen käyttäjinä ja unohdetaan eläkeläisten aktiivinen rooli ja yhteiskunnalle antamien palvelujen ja toiminnan kehittämistarve niin verotuksen kuin toiminnan pelisääntöjen osalta. Ohjelma keskittyy elämän vanhuusvaiheeseen ja kunnon ylläpitoon. Työelämän ja eläkeläisyyden nivelkohta ja aktiivinen eläkeläistoiminta jäävät tarkastelussa vähälle.
Raimo Ikonen
Eläkeliiton puheenjohtaja