Kun käynnistelin ÄijäVirtaa – projektia (2016-2018) keväällä 2016, jouduin usein vastaamaan kysymykseen: miksi vain miehille? Siihen oli helppo vastata: tämä on mieserityinen kehittämishanke, jonka tavoitteet on luvattu - silloiselle rahoittajalle - Raylle: ikääntyvien miesten toimintakyvyn tukeminen ja hyvinvoinnin lisäääminen, ulottuvuuksina fyysinen, sosialinen ja psyyykkinen hyvinvointi. Erityisenä kohteena ovat yksinäiset miehet. Minulta kysyttiin myös, onko sinä mitään järkeä, että Äijäryhmiin ei oteta naisia. Totesin, että sitä täytyy arvioida koko ajan projektin aikana ja erityisesti sen päätyttyä.
Kokemuksia ryhmien toiminnoista on kyselty ryhmänohjaajien jatkokursseilla, puhelimitse, sähköpostitse, ja vierailuilla ryhmien luona. Tarkempi kartoitus on tehty palautelomakekyselyilla ryhmiin osallistuneilta ja ryhmien ohjaajilta. Vastanneiden miesten keski-ikä on 70.1 vuotta, nuorimman osallistujan ollesssa 38 ja vanhimman 86-vuotias. Miehiltä tiedusteltiin kokemuksia ryhmätapaamisten sisällöistä, ryhmien koon, aikataulun ja kokoontumispaikan sopivuudesta, ryhmätoiminnan vaikutuksista osallistujien hyvinvointiin, mielialaan ja yksinäisyyden kokemuksiin sekä sosiaalisuuteen. Lisäksi kysyttiin, onko tämä ryhmätoiminta edistänyt ystävien löytämistä.
93 % vastanneista osallistujista kertoi saaneensa toiminnan myötä uusia ystäviä, 94 % kertoi mielialansa kohentuneen, ja 96 % kertoi sosiaalisen elämänsä lisääntyneen. 80 % ohjaajista vastasi, että yksinäisiä miehiä on saatu mukaan toimintaan, joillakin paikkakunnilla useitakin.
Palautelomakkeissa oli myös avoimia kysymyksiä, joissa miehet saivat antaa kehittämisideoita toiminnan jatkamiseen sekä muita terveisiä. Miehet kertoivat: “rehti äijäporukka, “eipä voi paljon parantua”, “erittäin mukavaa ja mukaansa tempaavaa” “suuret kiitokset vetäjille”, “mielenkiintoinen porukka, monesta ikäluokasta”, ”tämän ikäisessä porukassa on pakostakin mukana fysiikaltaan eri kuntoisia ihmisiä. Tämä asettaa paljon rajoituksia toiminnalle”, ”erittäin huumorintajuinen ryhmä, jossa nauru on herkässä”, tosi hauskaa”, “erittäin positiivinen ilmapiiri”.
Miehiltä kysyttiin, miten olet kokenut sen, että ryhmässä on vain miehiä: “hyvin positiivisena, avoin, keskusteleva, huumorintäytteinen, äijämeininkiä”, “hyvä niin”, “iso –“, “iso +”, “miesten kasssa pärjää”, “se on ehdottoman hyvä”, “soon vain pieni puute”, “ei haittaa”, “keskustelu on paljon vapaampaa”, “vapaus, rentous, krouvimpi huumori”, “eihän tämä muuten toimisikaan”.
Miehiltä kysyttiin myös, miten toimintaan osallistuminen on vaikuttanut arkeesi: “positiivisesti”, “parantanut arkea”, “eipä liiemmin”, “tullut yhteenkuuluvuutta”, “lisänny paikkakunnan ihmisten tuntemista ja tuonu lisää kontakteja myös ryhmän ulkopuolisiin”, “virkistävästi”, “reippautta tullut”.
Äijäryhmiä on tällä hetkellä toiminnassa yli sata. Toimien sisältöjä ovat mm liikunta, nikkarointi, kulttuuri, talkooryhmät, keskusteluryhmät, digiryhmät, hoivakotiryhmät, musiikki- ja laulu, luontoryhmät, kokkiryhmät, vaikka mitä.
Miesten oma juttu, järkee vai ei? On, todellakin!
Antero Kupiainen
