Tämä blogikirjoitus on osa vuosina 2018–2021 toteutettua Kulttuuria kaiken ikää -toimintaa, jonka tavoitteena oli ikäihmisten yhteisöllisyyden lisääminen heidän omissa paikallisyhteisöissään.
Olemme eläneet nyt jo pitkään yhteisöllisesti hankalassa tilanteessa: suositellaan, että emme kokoontuisi toistemme seuraan ilman pakottavaa tarvetta. Tämä vaikuttaa tietysti kaikkeen sosiaaliseen kanssakäymiseen ja erityisen voimakkaasti kulttuuritoimintaan ja kulttuurista nauttimiseen.
Suurin osa kulttuuririennoista tapahtuu ympäristöissä, joissa ihmiset kokoontuvat yhteen. Näin ollen kulttuurilaitokset ovatkin joutuneet sulkemaan ovensa poikkeustilan ajaksi. Myös monia kulttuuriharrastuksia toteutetaan lähtökohtaisesti ryhmässä yhdessä toisten kanssa. Oli kyse sitten kuvataidekurssista, käsityöryhmästä tai kuorolaulusta, pätee sama rajoitus. Kulttuurin harrastamisessa ei myöskään ole kyse pelkästään tekemisen sisällöstä vaan suurelta osin muiden ihmisten kohtaamisesta jonkin kulttuuriaktiviteetin äärellä: keskusteluista, mielipiteiden vaihtamisesta ja varsinaisen asian ulkopuolellekin eksyvästä jutustelusta.
Vaikka emme pääsekään nyt toteuttamaan kulttuurillisia tarpeitamme totuttuun tapaan, yhteydenpito on kuitenkin äärimmäisen tärkeää ja täysin mahdollista. Helpoin tapa on tietenkin tarttua puhelimeen ja soittaa sukulaiselle tai ystävälle, jonka kanssa ei ole ehkä hetkeen puhunut. Lähes yhtä helppoa on käynnistää joku internetistä löytyvistä lukuisista tapaamissovelluksista* ja kutsua mukaan tapaamiseen useampikin tuttu yhtä aikaa. Tätä varten meillä on käytössämme älypuhelimet, tabletit ja tietokoneet: jotta voisimme pitää yhteyttä niiden avulla. Vaikka verkon kautta ihmisten kohtaaminen ei olekaan sama asia kuin fyysinen tapaaminen, on se silti huomattavasti parempi vaihtoehto, kuin vetäytyä omiin oloihinsa. Ja vaikka verkkotapaaminen ei heti alkuun onnistuisikaan täydellisesti, niin ei kannata lannistua. Apua ja ohjeita on varmasti saatavilla vaikka lapsilta, ystäviltä tai naapureilta, kun uskaltaa rohkeasti kysyä. Ja keskusteluryhmän kokoamiseen tarvitaan periaatteessa vain yksi henkilö, joka rohkenee käyttää sovellusta ja kutsua muut paikalle oikeaan aikaan.
Huomaan itsekin viettäneeni edellisen puolentoista kuukauden aikana useamman illan tapaamissovelluksen äärellä ystäväporukalla levyraatia pitäen tai lautapelejä pelaillen. Jokaisella kerralla aika on tuntunut hujahtavan kuin siivillä ja varsinaisen toiminnan ohella on tullut turistua niin pienistä kuin isoistakin aiheista. Tuntuu jopa siltä, että ilman poikkeustilaa näitä tapaamisia olisi tuskin tapahtunut ja olisin jäänyt paitsi mukavista yhteisöllisistä kokemuksista.
Miten tämä liittyy kulttuuriin? Verkkokokoontumiset voivat samalla toimia myös kulttuurin harrastamisen apuvälineinä. Etäyhteyden kautta voidaan hyvin pitää vaikka lukupiiriä, kuunnella yhdessä musiikkia, jakaa käsityövinkkejä, käydä tutustumassa museoiden virtuaalikokoelmiin, pitää leffaraatia tai oikeastaan mitä tahansa. Verkossa tapahtuvan kulttuuritoiminnan ei ole tarkoitus korvata totuttuja kulttuurimuotoja, mutta se voi toimia hyvän korvikkeena poikkeusolojen aikana ja kenties saamme näistä kokemuksista jotain oppia myös tulevaisuutta varten. Kuitenkin pääasiana on edelleen ihmisten kohtaaminen, jutteleminen ja näkökulmien avartaminen.
Siispä rohkeasti vaan kokeilemaan tekniikan mahdollistamia kohtaamistapoja ja kutsumaan tuttuja keskustelemaan! Tätä varten myös Eläkeliiton Kulttuuria kaiken ikää -toiminta kannustaa ja tukee ikäihmisiä Etäkulttuuripiirien järjestämisessä: tarkoituksena on koota paikallisia kulttuurista kiinnostuneita ryhmiä ja verkkokokoontumisten avulla harrastaa kulttuuria. Lisätietoja täällä: https://elakeliitto.fi/etakulttuuripiirit
*Yleisimpiä ilmaisia kokoussovelluksia ovat:
Jitsi (https://meet.jit.si/)
Zoom (https://zoom.us/)
Teams (https://www.microsoft.com/fi-fi/microsoft-365/microsoft-teams/group-chat-software)
Hangouts (https://hangouts.google.com/)
Jussi Hietala
