Thumbnail

Tästä tänään 30.4.2020

Löydän vaatekaapin ylimmän hyllyn peränurkasta lakin, joka herättää paljon muistoja. Se oli vuonna 1966 vielä valkoinen ja puhdas. Lippa kiilteli auringossa, kun sen alla koko elämä tuntui olevan edessä. Nyt ajan patina on sitä melkoisesti muovannut.

Valkoinen on muuttunut keltaiseksi, ja lipan kiilto on himmennyt. Koko lippa on joskus yhdestä kohti murtunut. Syytä en tiedä, lieneekö vappusateissa haprastunut. Koko päähine on ikään kuin kutistunut. Sen havaitsen, kun yritän sovittaa sitä harmaantuneeseen päähäni.

Olen ilmeisesti perinteisiin sitoutunut kansalainen, sillä tuota lakkia olen kantanut keväästä toiseen. Vappuaattoiltana olen sen päähäni painanut ja seuraavan päivän iltana olen sen taas kaappiin tallentanut.
Se on ollut monessa mukana. Se päässä olen hiihtänyt Pyhällä Huttujärvelle ja takaisin, se päässä olen laulattanut ihmisiä vappulaulajaisissa. Se päässä olen syönyt valtavan määrän munkkeja ja se päässä olen juonut kymmeniä litroja simaa.

Nyt kun ikää on tullut enemmän, en enää kuljeta sitä niin riehakkaasti kuin nuoruusvuosina. Vapun aikaan se tuo mieleeni kuitenkin monenlaisia muistoja, joita matkan varrelta on kertynyt. Iloisia ne pääasiassa ovat.
Vappu se oli sekin, kun vaimo osti paikalliselta päiväkodilta parikymmentä munkkia. Ne olivat vielä lämpimiä. Lähdimme käymään jossakin, ja munkit jäivät keittiön pöydälle.

Kun palasimme, munkkeja ei yksinkertaisesti ollut. Tyhjiä pusseja lojui lattialla. Perheen koirat makoilivat tyytyväisen näköisinä. Isommalla oli sokeria suupielissään.  Noomi oli ylettynyt nappaamaan munkit pöydältä. Pienempi Minni ei siihen olisi pystynyt.

-Annoitko edes Minnille yhtään, kysyi vaimo ensivimmasta toivuttuaan. Minulta pääsi nauru. Ei siinä auttanut muu, kuin lähteä laardin ostoon.

Tiedättekö, mikä on suomalainen karnevaali. Se on sellainen, että tänä vuonna minä istun vaimon kanssa keittiön pöydän ääressä. Juomme simaa ja syömme munkkeja. Kumpikin sanoo aina vuorollaan, että on meillä mukava.

Mauno A. Virtanen

Anna palautetta kirjoituksesta:

mauno.virtanen(at)hotmail.com