Puolison kuoleman aiheuttamasta suuresta surusta tekee erityisen suuren se, ettei ole enää tavallista arkea jakavaa ihmistä. Turvallisuuden tunne järkkyy ja tuntuu, ettei mikään ole enää tuttua. Yhtäkkiä on yksin aikaisemmin puolisonsa kanssa jakamassaan todellisuudessa. Kaikki ympärillä muistuttaa menetyksestä. Koti, jossa yhteistä elämää on vietetty eniten, on usein vaikein paikka.
Tärkeä osa luopumisprosessia on irti päästäminen. Suru voi monelle leskeksi jääneelle olla jopa elämän mittainen prosessi, silti on tärkeää hyväksyä se osaksi elämää kivusta huolimatta. Luopuessaan rakastamastaan ihmisestä joutuu rakentamaan elämänsä pikkuhiljaa uudelleen. Se ei kuitenkaan tarkoita unohtamista.
Puolison menettämistä ei koskaan unohda. Surun kanssa voi kuitenkin oppia elämään. Oman elämän täytyy jatkua, vaikka puoliso tietenkin on mukana ajatuksissa ja muistoissa. Oma elämä jää helposti elämättä, jos suruun jää kiinni. Vähitellen voi huomata, että kriisin pystyy käsittelemään ja ilo voi palata elämään. Elämä jatkuu uudenlaisena.
Esimerkiksi seurakuntien sururyhmät voivat auttaa, myös yksilöllisestä keskusteluavusta tai joidenkin kohdalla terapiasta voi olla hyötyä. Eläkeliiton sopeutumisvalmennuksen Yhtäkkiä yksin -kurssit leskeksi jääneille tarjoavat mahdollisuuden kuntoutumiseen ryhmässä. Tavoitteena on paitsi käydä läpi surua, myös katsoa eteenpäin. Ammattilaisen ohjaamassa ryhmässä voi vertaisten avulla päästä eteenpäin, rakentaa omaa tulevaisuutta.
Projektipäällikkö, Hyvinvointia ikääntyneille -hanke
anu.korhonen@elakeliitto.fi
