Hiihtäjälegenda Pirkko Määttä ihmettelee, miten hyvinvointialueet säästävät hirveitä summia ja karsivat tärkeitä palveluja, joten kaikki ei ole enää inhimillistä.
– Ihmisten pitää mahdollisimman pitkään asua kotona, missä moni toki haluaakin asua. Mutta jos ei ole tukipalveluja, niin miten ihmiset voi asua kotona. Todella iso turvallisuus riski ja epäinhimillistä. Saa nähdä, milloin alkaa tapahtua yhä enemmän ikäviä asioita. Kaikki ei pysty asumaan kotona eikä digipalvelut korvaa auttavia käsiä.
Määtällä ei ole unelmia, joiden aika tulisi eläkevuosien alettua. Espanjan lämpöön hän ei ainakaan halaja, hän viihtyy paremmin viileämmässä säässä, Kuusamossa.
– Kaikki koko ajan kallistuu, eläke ei ole niin iso, Määttä miettii ja toteaa, että sen mukaan pitää sitten elää.
Lentäen olympialaisiin
– Muistan kun yksin olin pimeällä pihalla, ja oli traktorilla puskettu korkea lumikasa. Istuin siellä kasan päällä ja ajattelin, että tämä on lentokone, millä minä matkustan olympialaisiin, Määttä kertoo lapsuudestaan.
Hiihtämiselle antoivat vauhtia Kuusamon hyvät olosuhteet, oman kotikylän hiihtoinnostus ja kansakoulun opettaja, joka kannusti hiihtämään.
Kilpaurallaan Pirkka Määttä edusti aina Kuusamon Erä-Veikkoja. A-maajoukkueessa hän hiihti vuosina 1982–95. Olympialaisissa hän kilpaili neljä kertaa ja sai kaksi mitalia. MM-kisoista hän sai kolme mitalia, joista kaksi oli henkilökohtaisia ja SM-kisoista yli 30 mitalia, vaikka lajikirjo oli nykyistä selvästi pienempi.
– Tietenkin sitä haluaa olla mahdollisimman hyvä, mutta ei se ollut pakkomielle, että on pettynyt, jos on vaikka kakkonen. Välttämättä hiihdossa ei aina paras voita. Siinä on muitakin osatekijöitä kuin kunto.
Falunin MM-kisojen (1993) viiden kilometrillä (1993) Määttä hävisi 2,8 sekuntia mitalin ja oli kuudes. Voitelu ei onnistunut. Usein hän voiteli suksensa itse, myös mc-kisoissa.
Lahdessa menestystä
Yksi Pirkko Määtän legendaarisimmista hiihdoista nähtiin Lahden MM-kisoissa (1989). Viestihiihdon aloittaja lähti matkaan kotiyleisön rajusti kannustaessa.
– Se on ollut minun täydellisin hiihto. Lähdin keulille ja tulin vajaa puoli minuuttia ennen kakkosta vaihtoon. Toisella osuudella Jaana Savolainen pyllähti, mutta voitto ei siihen kaatunut. 3-osuuden hiihti Marja-Liisa Kirvesniemi ja ankkurina oli Marjo Matikainen.
– Viestissä aina jollekin voi sattua jotakin. Itsekin olen monesti epäonnistunut. Ikinä ei ole joukkuekaverit moittineet. Kelle vaan voi sattua jotakin. Tulos on yhteinen.
Lahden MM-kisojen (1989) 10 kilometrillä (P) Määttä otti hopeaa rajun loppurutistuksen ansiosta.
– Edelleen voin olla ylpeä siitä tasatyönnöstä, minkä tein silloin maalisuoralla. Muistan kun olin maalissa, katsoin tulostaululta, että menin ykköseksi. Pikkusen nostin käsiä, kun ajattelin, etten voi hirveästi tuulettaa, kun voitin suomalaisen.
Voittaja oli Kirvesniemi ja kolmas Matikainen. Myös 15 (P) -matkalta tuli kolmoisvoitto, Määttä oli kolmas Matikaisen ja Kirvesniemen jälkeen.
– Kyllä urheilu-urasta jäi hyvät muistot, vaikka tavallaan on tullut katkeruutta. En voi syyttää ketään, koska en tiedä, mutta viime vuosikymmenten uutiset ovat tuoneet mieleen, että urheilussa ei ehkä aina ole ihan kaikki hakeneet menestystä puhtain keinoin.
Ahkeraa opiskelua
Koko urheilu-uransa ajan Pirkko Määttä teki osa-aikatöitä vapaa-ajanohjaajana Kuusamon kaupungilla. Vuonna 1995 hän päätti urheilu-uransa ja aloitti opiskelun. Hänellä on mm. restonomi yamk -tutkinto, mba-tutkinto. Myös gerontologiaa hän on opiskellut.
– Aivan himona aloin opiskelemaan työn ohessa. Ahkera opiskelija saa vitosen, mutta urheilija vaikka kuinka harjoitteli, ei välttämättä saanut kapasiteettiaan vastaavaa tulosta. Opiskelijana sain sen, mitä minulle tekemäni työn mukaan kuului, ja se palkitsi.
Määttä on toiminut toiminnanjohtajana Nuorisokeskus Oivangissa. Viimeiset kymmenisen vuotta hän on hyvinvointikoordinaattorina mm. kerännyt tietoa ja indikaattoreita päättäjille.
– Ihanteellista olisi nähdä mahdollisimman aikaisin heikot signaalit, mihin päin joku asia on menossa, jotta päättäjät pystyisivät tekemään ennaltaehkäisevää työtä sekä käyttämään resursseja sinne, mihin niitä tarvitaan.
Teksti ja kuvat: Vesa Toikka