Thumbnail

EOMO - kun et ole mukana ollenkaan

FoMO on termi, jolla viitataan riippuvuuteen sosiaalisesta mediasta. FoMO tulee sanoista Fear of Missing Out, ulosjäämisen pelko. Suomalaisittain termiä on kuvattu myös lyhenteellä HuTI – hukkasin tilaisuuden. Ulosjäämisen pelko ohjaa sosiaalisen median käyttäjää viettämään yhä enemmän ja enemmän aikaa sosiaalisessa mediassa eli somessa. Käyttäjästä tuntuu, että jotakin itselle merkittävää voi mennä ohi silloin, kun ei jatkuvasti lue sosiaalisen median syötteitä. Some itsessään tarjoaa meille mahdollisuuden seurata muiden elämän huippuhetkiä sanoin ja kuvin. Meissä voi herätä monenlaisia tunteita, koska emme olleet kaverin häissä, lapsen ristiäisissä tai hauskassa kulttuuritapahtumassa. Olo on kuin Putte Possun nimipäivät-laulun kertojalla: oi jospa oisin saanut olla mukana.

Vastavetona ulosjäämisen pelolle syntyi käsite JoMO, Joy of Missing Out eli ulosjäämisen ilo. Toiset tuntevat iloa pyjamahousuissa kotisohvalla teekupponen kädessään nimenomaan siksi, ettei tarvitse olla mukana. Maailma on läsnä ilman medioitakin. Omalla asuinpaikkakunnalla ei välttämättä ole juurikaan tapahtumia, josta jäädä paitsi, eikä somen merkitys ole elämässä niin suuri.

Suomessa vaikuttaa kuitenkin myös suuri ryhmä EOMO-ihmisiä — kun Et Ole Mukana Ollenkaan. EOMO-ihmiset eivät osallistu millään tavalla nykyiseen kansalaisvaikuttamiseen. Mukana olemattomuus ei ole somettamisen vähentämistä tai iloa ulosjäämisestä, koska ei olla koskaan oltukaan mukana.

EOMO-ihmisistä tulee olla huolissaan, koska yhteiskunnallinen keskustelu vääristyy. Esimerkiksi kuntalain uudistuksen myötä yhä suurempi painoarvo on verkkoviestinnässä ja tiedottamisessa. Kuntalaisten kuuleminen tapahtuu verkkoalustoilla ja aloitteet viriävät verkkokeskusteluista. Tilastojen valossa yli 65-vuotiaista vain harva osallistuu nykyisen tietoyhteiskunnan rakentamiseen. Ikääntyneiden lisäksi ulkopuolelle jää iso joukko ihmisiä myös muissa ikäluokissa. Silloin saa sitä, mitä muut ovat tilanneet.

EOMO-ihmisten ulkopuolisuus voi johtua monenlaisista syistä. Käyttäjän taidot eivät kohtaa vaatimuksia, köyhyys estää pääsyn tiedon valtateille, ei taideta virastokieltä tai tunneta nykyisiä vaikuttamisen kanavia. Osa ei näe itseään mahdollisena vaikuttajana tai usko, että yksittäisen ihmisen sanoilla tai teoilla on merkitystä. Osa haluaa tietoisesti olla ulkopuolella, tai ajattelee olevansa aktiivinen tykkäämällä ja jakamalla. Emme tietenkään koskaan pääse kaikkien kansalaisten täyteen osallisuuteen. Äänioikeuttaankaan eivät kaikki halua syystä tai toisesta käyttää. Hiljainen hyväksyjä on hukkaan heitetty resurssi.

Sosiaalinen media mielletään alustaksi, jolla tavoitetaan nuoret. Nykyään some voisi olla alusta, jolla kaikenikäiset ihmiset voivat keskustella omassa ajassaan ja paikassaan. Sosiaalisen median aktiivikäyttäjissä ja vaikuttajissa on runsaasti myös yli 65-vuotiaita. Ehkä heidän tulisi kurottaa kohti omanikäisiään käyttäjiä ja näyttää esimerkkiä. He ovat tavoittaneet jo nuoret. Nyt olisi aika tavoittaa kokeneet ja saada heidät mukaan vaikuttamaan omiin asioihinsa.

Teksti: Outi Laiti

Outi Laiti

Thumbnail
Projektipäällikkö, Netikäs
outi.laiti@elakeliitto.fi