Yhteystiedot
Eläkeliiton Lapuan yhdistys ry
c/o Marja-Leena Laurila
Vasunmäentie 616
62160 Karhunkylä
Napuen taistelu
Teemu Keskisarja luennoi niin ansiokkaasti vapaussodasta Alajoki-salissa noin vuosi sitten, että päättimme Sepon kanssa läheä kuuntelmaan hänen luentoaan Napuen taistelusta (19.2.1714) ja samalla tutustua Isonkyrön vanhan ajan markinoihin.
Matkamme alkoi tutustumalla Leväluhdan kalmistoon Isossakyrössä (siitä kolme kuvaa) Leväluhtaan on haudattu tutkimusten mukaan 98 henkilöä, pääasiassa naisia ja lapsia. Aikuiset ovat olleet kooltaan hyvin pienikokoisia, tämän päivän ihmiseen verrattuna ja kallo on ollut erikoisen muitoinen. Hautaukset ajoittuvat vuosille 300 – 750. Arvellaan, että paikka on hautausmaa naisille joilla on ollut erityinen asema sen ajan yhteiskunnassa.
Tietullin maksettuamme suuntaamme kohti vanhan ajan markkinoita. Markkinoiden tarjonta ja yleisilme kyllä poikkeavat muista kesämarkkinoista. Kaikki myyjät olivat pukeutuneet vanhan ajan tyyliin ja kojusuojat kankaalla suojattuja. Markkinoilla esiintyi myös marssien ja yksittäin tepastellen, Napuen taistelujen aikaisesti pukeutuneita Ruotsin armejan karoliinisotilaista, entisöityjen ja uudellen valmistettujen tykkien kera. Myyjien tarjonta oli pääasissa yksittäisten käsityöläisten ja tuottajien tuotteita. Pohjanmaan kulttuurilautakunta tarjosi ilmaisen noin tunnin opastetun kiertoajelun Isonkyrön keskustassa ja Napuen alueella. Pieni huomio, Isokyrö on velaton kunta, rahaa on jonkin verran kuulemma jemmassakin.
Markkinoihin tutustumisen ja kiertoajelun jälkeen, noin tunnin konsertti vanhassa kirkossa. Konsertin musiikki oli markkinoiden teeman mukaisesti 1700 – 1800 -luvun musiikkia viululle, alttoviululle, vila da gamballe ja huilulle sovitettuna. Istuimme Sepon kanssa aivan etupenkissä, joten kuulimme ja näimme kaiken hyvin. Seppo tuntui ilmeestä päätellen pitävän kovasti Johann Christian Bachin, Quarttetto II Rondo graziososta, harmiksemme siitä esitettin vain Allegro osio. Johann Christian Bach on Bachin veljessarjan nuorin vesa.
Ja sitten, miksi Isoonkyröön lähdimme. Teemu Keskisarjan luento Napuen taistelusta alkoi vanhassa kirkossa klo 18.00. Kirkkoon sopii 450 kuulijaa. Menimme kirkoon varttia vaille kuusi, kirkko oli kuitenkin jo kahta viimmeistä peräpenkkiriviä lukuun ottamatta täynnä. Paikan löydettyämme väkeä tuli jatkuvasti lisää. Kaikille ei enää löytynyt paikkaa ja vartija joutui ohjaaman heidät ulos. Kerron tämän sijoituspaikkamme siksi, että kirkko ei ole akustiikaltaan mikään paras mahdollinen. Keskisarjan tyyli puhua pahensi vielä tilanetta. Hän aloittaa lauseen voimakkaasti ja lauseen loppuakohden ääni hiipuu. Peräpenkkiläisille luento oli hyvin katkonainen ja paljon meni ohi.
Napuen taistelu käytiin Isonkyrössä 19.2.1714. Taistelu oli viimeinen Pohjan sodan taistelu joka käytiin Suomessa. Ison vihan ajan katsotaan alkaneen Napuen taistelusta. Kun maakuntamme oli juuri selvinnyt nälkävuosista, jota myös pieneksi jääkaudeksi sanotaan, antaa Venäjän tsaari Pietari Suuri joukoilleen määräyksen hävittää koko Pohjanmaan. Ruotsi-Suomi häviää taistelun huomattavasti suuremmille venäläisjoukoille 2 tunnissa, menettäen kuolleina 3680 miestä, venälaisten tappiot kaatuneina olivat noin 1500 miestä. Venäläiset sotilaat saivat palkkiona ryöstöoikeuden ja saalistusvimmaa lisäsi se, että voittaja tähtäsi hävitykseen ei miehitykseen. Siviilejä surmattiin, omaisuutta ryöstettiin ja talot poltettiin. Kaikki naiset raiskatiin. Monet kuolivat tai vammautuivat iäksi kidutuksen seurauksena, kidutuksella heitä mm. pakotettiin paljastamaan arvotavaransa kätköt.
Viha nousee väkisinkin pintaan kun Keskisaraja jatkaa. Nuoria 10-20 vuotiaita naisia ja miehiä, vietiin orjiksi eli sieluiksi Venäjälle ja orjamarkkinoille Veinäjälle ja Arabimaihin. Maakunnastamme n. 1700 ja koko Suomesta orjaksi vietiin yhteensä n. 8000 ihmistä. Siviilejä venäläiset murhasivat Iso vihan aikana Suomessa n. 5000.
En tiedä mikä saa ihmisen tekemään tällaisia julmuuksia, oliko koko venäläisjoukko täynä psykopaatteja joilla ei ollut minkäälaista empatian tunnetta viatonta, avutonta ihmistä kohtaan. Sota ja taistelukin tuntuu näiden hirmutekojen rinnalla armeliaalta.
Maamme kirjassa on Sakari Tobeliuksen Ison vihan ajalta kirjoittama kaunis tarina ”Koivu ja tähti” jossa nuori poika ja tyttö nuorukaiseksi vartuttuaan karkaavat ja palaavat Isonkyrön Turppalaan. Kuulin tarinan kiertoajelulla. Kuten sanottu tarina on kaunis ja hieno selviytymistarina, mutta sopii huonosti tuhon ajankuvaan, en näe tuon ajan teoissa mitään kaunista. Jotkut palaajat käyttivät hyväkseen vanhempien hiipuvaa kaipuuta ja ilmoittautuivat näiden lapseksi. Vales-Jaakoksi kutsuttu mies, sain näin haltuunsa Jouppilan talon Seinäjoelta. Hänet todettiin kuitenkin huijariksi.
Ison vihan aika on suurin katastroofi mikä maakuntaamme on koskaan kohdannut. Nälkävuosien ja Ison vihan aika on täynä kärsimystä, raakuutta, julmuutta, tuskaa, mihin luonto lopetti siitä ihminen jatkoi.
Kiitos, jos jaksoitte lukea
12.8.2019 Jorma Lamminen