Kesäretki Lappeenrannassa ja Imatralla 30.6. - 2.7.2025

Kesäretki Lappeenrannassa ja Imatralla 30.6. - 2.7.2025

Matkalla mukana olleiden mietteitä: 

Kesäretkelle lähdimme maanantaina 30.6. varhain aamulla. Otimme ensimmäiset matkaajat kyytiin Klaukkalasta, josta jatkoimme Hongisojantietä kirkolle ja siitä Rajamäkeen. Meitä olikin mukavasti 43 retkeläistä ja kuljettaja. Kuljettaja Erkki oli erittäin hyvä. 

Lounastimme Lappeenrannassa Rakuunamäellä entisessä  sotilaskodissa Sotkunen kellari, joka nimestään huolimatta oli ihan siisti!
Kolmituntinen kiertoajelu oppaan kanssa tutustuen paikalliseen historiaan ja nähtävyyksiin. Iltapäiväkahvit juotiin Mälkiän sululla  Saimaan kanavan museolla.
Iltapäivällä saavuimme hotellille, Lähde nimeltään, oikein osuva nimi, koska oli hyvällä paikalla, mukavat huoneet, loistava aamiainen ja hyvä palvelu.

Lähdimme 1.7. lounasristeilylle Saimaalle. Lähtö sujui suit sait sukkelaan, koska satama oli vieressä. Menimme 43 kilometrin pituiselle kanavalle ja laskeuduimme 13 metrin korkuisen Mälkiän sulun.  Risteily oli kaiken kaikkiaan onnistunut, sääkin suosi meitä vaikka sateen mahdollisuus oli olemassa.

Risteilyn jälkeen vierailimme Luumäellä Kotkaniemen kotimuseossa ja saimme mielenkiintoisen katsauksen Svinhufvudien elämästä. Jännä tieto oli myös, että Ellen Svinhufudin leivos tehdäänkin Nurmijärvellä Uudenmaan Leivän leipomossa. Pitkälle piti mennä, että pääsi sitä maistamaan.

2.7. matka jatkui ImaItralle. Lounaspaikan muutos oli loppupeleissä positiivinen. Saimmehan pienet naurut kun suunnittelimme puistopiknikkiä noutopizzan merkeissä.
Kesäteatterissa katsoimme näytelmän Kaikessa soi Rakkaus - ja sehän soi!
Kotimatka sujui leppoisasti, taukopaikalla hieman pisaroi.

Oikein onnistunut retki!

Pirjo ja Marjut West

*

Matka oli erittäin onnistunut. Siinä oli useita erilaisia tutustumiskohteita, jotka olivat varsin mielenkiintoisia. Erittäin tärkeää oli, ettei matkalla ollut kiireen tuntua vierailukohteissa ja omaa aikaa oli riittävästi sekä aamuisin että iltaisin.

Vaikka kesäinen hellesää ei suosinutkaan meitä kuin viimeisenä päivänä, ei se haitannut Lappeenrannan nähtävyyskierrosta eikä kanavaristeilyäkään. Molemmissa oli runsaasti nähtävää ja koettavaa.

Kotkaniemen tutustumiskierros oli vaikuttava. Paikka sinänsä oli mielenkiintoinen ja oppaiden esitys Svinhufvudin suvun historiasta oli kattava. Lopuksi pääsimme kaikki halukkaat maistamaan tunnettua Ellen Svinhufvudin leivosta, mikä oli valmistettu Uudenmaan Leivässä Klaukkalassa.

Matkan pieni kommellus sattui Imatran lounasravintolan muutoksessa. Matkan järjestäjä Margit onnistui tämänkin asian järjestämään niin, että Imatran pienin ravintola pisti ovensa yleisöltä kiinni klo 12, jonka jälkeen alkoi eläkeläisten lounastunti ravintolassa sisällä ja ulkoterassilla. Saimme syödäksemme maittavan, monipuolisen kotilounaan edulliseen hintaan.

Ne jotka eivät olleet mukana matkalla saavat nauttia sen antimista pienen palan yhdistyksen kotisivulta.

Mirja ja Antti

*

Olipa taas ihana kesäretki. Ohjelmaa oli juuri sopivasti niin, että vapaa-aikaakin jäi.

Ihanan raikas Saimaanranta veti puoleensa istuskelemaan iltaisin ja nauttimaan paikallisia herkkuja. Kiertoajelu, lounasristeily Saimaalla sulutuksineen, vierailu Kotkaniemessä ja kesäteatteri Imatralla olivat kaikki viihdyttäviä.

Hotelli oli mukava, siisti ja monipuolinen aamupala antoi hyvän alun päivän riennoille. Ruokailut eri paikoissa sujuivat vastoinkäymisistä huolimatta mallikkaasti Margitin tarmokkaalla otteella.

Lisäksi se, että sai tavata tuttuja ja löytää uusiakin ystäviä. Juttua ja naurua piisasi koko reissun ajan.

Suuri, kaunis kiitos Margitille.

Ulla-Maija 

*

Kyllä teillä hommat hoituu ja toimii!

Mukana ollut Askolan yhdistyksen jäsen

*

Odotettu kesäretki on takana ja olemme monta elämystä ja kokemusta rikkaampia. Margit huolehti meistä kuin kanaemo laumastaan. Kuinkahan monta puhelinsoittoa lie tarvittu, että kaiken sai sujumaan niin sutjakkaasti. Kiitos vaivannäöstäsi retken onnistumiseksi. Kohteet oli huolella valittu ja lepohetkiä sopivasti.

Lappeenranta oli monille meistä tuntematon kohde. Rakuunamäelle ajaessamme ohitimme Huokausten puiston. Opas kertoi nimen tulleen siitä, että siellä piti heittää hyvästit armeijan leipiin menijöille. Toisen version mukaan nimi johtui veturien puuskutuksesta niiden kiskoessa raskaita sotakorvausvaunuja Neuvostoliittoon.
Ihastelimme kauniita punatiilirakennuksia, joita on nyt kunnostettu siviileille asunnoiksi. Eipä nähty rakuunoita eikä edes pukua luurankokoristeisine takkeineen ja punaisine housuineen. Miksi housujen piti olla punaiset? Kuulemma siksi, että kangas saatiin halvalla Ranskasta. 
Kiertoajelulla näimme linnoituksen ja sataman lähellä myös hiekkalinnan, joka rakennetaan joka kesä uudestaan aina eri aihein. Tänä kesänä oli sikäläisten idoli, Raipe Helminenkin, saanut näköispatsaan jalustalle. Mitenkähän lienee Raipe-raukalle käynyt Ullan rajusti kyynelehtiessä? Toinenkin paikallinen kuuluisuus, Kaunis Veera, vilahti puistikossa ohi ajaessamme. Matka jatkui Saimaan kanavan viertä kanavamuseolle. Kyllä ihmetytti, miten tärkeä kulkureitti  kanava on ollut historian saatossa. Kolmannen kerran se rakennettiin 1960-luvun lopulla. Neuvostoliitolle kuuluva osuus vuorattiin 50 vuodeksi. Vihkimisen suoritti Urho Kekkonen, jonka mukaan puisto sai nimensä.

Seuraavana päivänä pääsimme sitten kokemaan 13 m korkean Mälkiän sulun lounaslaivassamme. Matka jatkui Luumäelle Kotkaniemeen P.E. ja Ellen Svinhufvudien kotimuseolle. Kotkaniemessä  elettiin heidän elinaikanaan omavaraistaloudessa. Kaikki tuotettiin itse ja Ellen teki työtä siinä missä palvelusväkikin. Talossa kohdeltiin palkollisia hyvin, esimerkiksi  kaikki söivät samassa pöydässä. Ellen rakasti käsitöitä ja harrasti posliinin maalausta. Museossa oli esillä hänen upeita töitään. Svinhufvudin presidenttikauden aikana Ellen tunsi itsensä toimettomaksi Helsingissä asuessaan. Niinpä hän kutoi valtavan maton Kotkaniemen saliin. Se piti tehdä kolmessa osassa, sillä ei ollut niin isoja kangaspuita.

Kolmantena päivänä saimme nauttia musikaalista Imatran kesäteatterissa. 

Sokerina pohjalla koin sen, että sain “Rajamäen tytöistä”  kaksi uutta hyvää ystävää. Retken onnistumiseen vaikutti myös mukavat kanssamatkustajat. Siitä kiitos teille kaikille!

Kerttu

*

Omalta osaltani jaan alla karusellissa runsaan määrän kuvia. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa - sanotaan.
Nautin suuresti mukavasta matkaseurasta. Kiitos osallistumisesta retkellemme.

Margit