Yhteystiedot
Puheenjohtaja Heikki Väkiparta, vapaaehtoistoiminnan vastaava, ohjelmatoiminnan vastaava:
040 7533915, heikki.vakiparta55@gmail.com
Sokkoretket ovat nyt eläkeyhdistyksen suosituinta toimintaa. Ensimmäinen retki, jolle olimme varanneet kaksikerrosbussin, tuli täyteen hetkessä ja toinen bussillinen jäi odottamaan uutta retkeä.
Härmän Liikenteen uuteen bussiin, 'Kartanon Herraan', sopii 91 henkilöä ja bussi olikin lähes täynnä. Suurin osa mukanaolijoista sai mennä suoraan yläkertaan, koska alakerrassa oli vain rajallisesti paikkoja. Yläkertaan meno ei ollut ollenkaan hankalaa, reipas seniorimme, Eila, kipaisi kuin nuoret tytöt apukuskin paikalle yläkerran etuosaan! Toista retkiporukkaa kyyditsi bussi nimeltä 'Seppä Jaska'.
Etelään päin lähdettiin ja tieto retkestä oli vain Liisalla ja kuskilla, joka oli tällä kertaa Pertti Räty. Hänellekkin oli tämä kaksikerrosbussi vähän vieras ajokki.
Koska toinen sokkorettki jouduttiin järjestelemään lyhyellä varoitusajalla, oli se toisinto ensimmäisestä pienin poikkeuksin. Ruokailu oli toisella retkellä Kurikassa, kun ensimmäisen retken ruokailu oli Koskenkorvalla.
Ajelimme kohti Seinäjokea ja itse asiassa menimme Seinäjoelle. Mitähän katsottavaa siellä olisi? Saimma kaupungilta oppaan mukaan ja pienen kiertelyn jälkeen tulimme Törnävälle, sairaalan alueelle.
Meille esiteltiin piiriä, joksi kutsuttiin 1920-luvulla rakennettua piirimielisairaalaa. Sairaala-alue sijaitsee Törnävällä ja on noin 20 hehtaaria, johon sisältyy useita rakennuksia ja laajat puutarha-alueet. Sairaala-aluetta kehitetään nykyajan tarpeisiin. Alueella toimii tänä päivänä mm. Teatteri Hysteria. Sairaala-alueella on paljon vanhoja kivirakennuksia, jotka ovat hyvässä kunnossa. Vanhassa sairaalassa on Sairaalamuseo, mutta sinne emme menneet. Opas esitteli meille aluetta autosta käsin. Sairaalamuseossa on 15000 esineen ja 6000 niteen kirjaston lisäksi tuhansia valokuvia. Museossa esitellään eteläpohjalaisen terveydenhuollon vaiheita eri osa-alueilta sekä myös Härmän sairaalan toimintaa. Museossa kannattaa käydä joskus pienemmällä porukalla Seinäjoella käydessä.
Korkeaa bussiamme oli vähän työlästä ohjailla sairaala-alueen kapeilla, puiden reunustamilla teillä, mutta hyvin kuskimme selvisi.
Seinäjoelta lähdimme ajelemaan Ilmajokea kohti ja koska alkoi olla lounaan aika, odottelimme innolla, minne meidät viedään syömään. Muutamaa mutkaa, peruutusta, liian matalaa siltaaa ja ohiajamista myöhemmin saavuimme Koskenkorvan Trahteeriin. Alue pitää sisällään Koskenkorvan Trahteerin, Könnimuseon ja Koskenkorva Museon. Viinatehdas on nykyään nimeltään Anora, siellä tuotetaan viljaviinaa, teknisiä etanoleja, tärkkelystä ja eläinrehujen raaka-aineita.
Osa suuresta ryhmästämme ohjattiin Koskenkorvan museoon, jossa oli esillä asiaa kotipolton ajasta kimurantin kieltolain ja ostajatarkkailun kautta nykypäivään. Osa meni joko ennen ruokailua tai ruokailun jälkeen Könnimuseoon, jossa oli esillä Ilmajoen kuuluisien kellonrakentajien könninkelloja. Näimme seitsenviisarisen könniläisen, jossa on keskiakselissa neljä viisaria, sitten viikonpäivä -ja kuukausiviisari. Seitsemäntenä viisarina on varsinaisen taulun yläpuolelle kuuta esittävä pallo, joka kääntyy kuun vaiheiden mukaan. Kellossa on vielä muitakin uskomattomia ominaisuuksia. Martti Koskenkorva esitteli kelloja ja historiaa lupsakkaasti, puhetta riitti!
Koskenkorvan Trahteeri tarjoili meille maistuvan lounaan ja koska sää oli hyvä, söimme ulkona katettujen pöytien alla, ei aurinko porottanut liikaa. Jälkiruuaksi oli omenpaistosta ja härmäläiseen tapaan söimme sen kaikki, osa ruokailijoista sai tyytyä pannakottaan, kahvit tietysti lisäksi. Ruokapaikka oli oikein viihtyisä ja koko Koskenkorvan perhe oli komennettu meitä palvelemaan.
Kakkosretkeläiset kävivät tutustumassa Koskenkorvalla Jari Mäen liikkeeseen, joka on erikoistunut amerikkalaisten autojen varusteiden ja varaosien maahantuontiin, myyntiin huoltokorjaamo- toimintaan. Jari piti mielenkiintoisen esitelmän yrityksensä toiminnasta. Myymälässä on laidasta laitaan amerikkalaisia tuotteita, western-aiheista yms
Sokkoretki kakkosen ruokailu oli Kurikan Wanhalla Asemalla, johon kannattaa muidenkin yhdistyksen jäsenten samoinkuin Koskenkorvn Tahteeriin tutustua ja käydä syömässä, kun haluaa hyvää ruokaa ja vähän erikoisemman ympäristön. Trahteeri on auki kesäisin, muulloin tilauksesta ja Kurikan Wanha Asema on lounasravinntola, auki ma-la.
Ruokailun jälkeen lähdimme taas ajelemaan, Ilmajoelta ja Kurikasta Kauhajoelle päin. Seuraava kohteemme löytyi Nummijärveltä Sarantieltä. Olimme melkein metsän keskellä,muutama rakennus oli. Paikka osoittautui ensi vaikutelmasta poiketen oikein mielenkiintoiseksi. Tulimme 'Alpon Savannille'.
'Alpon Savanni' on Alpo Koivumäen, Ite-taiteilijan, näyttelytila, ulkona maastossa, vanhalla perunapellolla. Olisi ollut mielenkiintoista tavata itse taiteilija, mutta valitettavasti hän menehtyi tämän vuoden toukokuussa. . Alpo oli maanviljeijä 90-luvun puoliväliin, mutta maanviljelyn lopettamisen jälkeenpiti keksiä muuta tekemistä. Alpo oli nuoruudestaan saakka kiinnostunut taiteen tekemisestä, piirtämisestä yms. Maatalouskoneita hän korjasi ja haki usein kaatopaikalta 'romua' korjaustarpeiksi. Myöhemmässä vaiheessa hän alkoi nähdä kierrätysmateriaaleissa mahdolisuuksia. Romukasat alkoivat kuhista elämää.
Kun katsoo 'Alpon savannin' eläintarhaa, ei voi kuin ihmetellä, kuinka hän on saanut autonrenkaat,pellipurkit, auton öljypohjat ja lukuisat muut materiaalit taipumaan niin näköisiksi eläimiksi, hirviksi, karhuiksi, leijoniksi, käärmeiksi, hevosiksi yms. Antoisa paikka tämä savanni, jonne ilman tätä retkeä ei ehkä olisi tullut menneeksi.
Savannilta lähdettyä oli seuraava kohde melkein arvattavissa, kun etelään päin mentiin. Saavuimme odotetusti Karviaan Anne Mattilan Taidekahvilaan. Anne olikin portailla meitä vastaanottamassa. Harvoin on näin isoa joukkoa kerralla vieraana. Anne kertoili Taidekahvilan vaiheista, Alahärmästä on tuotu komea pohjalaistalo, Aino ja Erkki Niemen talo Vakkurista. Muitakin rakennuksia on härmästä ja pohjanmaalta. Pääsimme iltapäiväkahville komeaan pirttiin ja siellä meitä odotti Annen äidin leipomat, tosi suuret ja herkulliset munkit. Taidekahvilassa on esillä nimensä mukaisesti eri rakennuksissa Annen maalaamia, suurikokoisia tauluja. NIitä kävimme ihastelemassa. Alueella on myös taidepolku, myymälä, esiintymistila ja pienempi kahvila.
Sokkoretkipäivä alkoi tulla täyteen. Olimme taas saaneet nauttia hyvistä herkuista, ruuan ja munkkikahvien merkeissä, taiteesta monessa muodossa, elämyksistä, yhdessäolosta. Kaikki tämä oli tarjolla päivän matkan päässä.
Paluumatkalla Eila viihdytti meitä kertomuksillaan, joita hän vain ulkomuistista päästeli tulemaan!
Erityiskiitos Liisalle ja kuskeille Pertille ja Håkanille!
P.s. Lisää kuvia on kuvagalleriassa.
