Ikäihmisten kaltoinkohtelu on piiloon jäävää rikollisuutta. Valmiuksien väkivallan ja kaltoinkohtelun tunnistamiseksi ja estämiseksi tulisi olla osa kaikkien Ikäihmisten asioissa työskentelevien sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden osaamista. Kaltoinkohtelun tunnistamista, näkyväksi tekemistä ja kaltoinkohteluun puuttumista tulee pikaisesti parantaa.
YK:n kansainvälistä päivää ikäihmisten hyväksikäytön ehkäisemiseksi on vietetty vuodesta 2011 (World Elder Abuse Awarness Day, WEAAD). Eläkeliitto haluaa herättää Suomessa tietoisuutta ikäihmisten kaltoinkohtelusta ja vuosittain 15.6 vietettävästä teemapäivästä, jotta ikäihmisiin kohdistuva kaltoinkohtelu voitaisiin torjua ja poistaa.
Ikäihmisiä kohdellaan kaltoin, mutta Suomessa ei systemaattisesti tunnisteta eikä riittävästi puututa siihen. Tieto ikäihmisiin kohdistetun kaltoinkohtelun esiintyvyydestä on hajanaista. Tutkimuksesta riippuen esiintyvyyden arvioidaan olevan 3,4 – 30 prosentin välillä.
Aihe on paitsi monin tavoin sensitiivinen myös tabu. Uhrin näkökulmasta kaltoinkohtelun ilmi tulemista estää häpeä, joka täysin väärällä tavalla siirtyy uhrille ja jota uhrit kantavat.
Usein väkivallan tekijänä on ikäihmisen perheenjäsen tai muu tuttu ja luotettu ihminen kotona tai laitoksessa. (Helakallio ym. 2018.) Myös palvelujärjestelmän sisällä tiedetään esiintyvän ikäihmisten kaltoinkohtelua (THL 2021, EOA 2022).
Koska kaltoinkohtelua ja lähisuhdeväkivaltaa kohdanneet eivät useinkaan itse puhu kokemastaan, olisi olennaisen tärkeää, että sosiaali- ja terveysalan toimijoilla sekä muilla viranomaisilla olisi tietoa ja nykyistä paremmat valmiudet kaltoinkohtelun tunnistamiseen ja uhrien auttamiseen.
Ilmi tulemista estää myös se, ettei lähipiirillä tai ammattihenkilöillä ole usein valmiuksia ottaa kysymystä puheeksi. Suomesta puuttuvat myös systemaattiset menetelmät tiedon keräämiseksi. Elleivät terveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen tarjoajat ole hyvin varustettuja tunnistamaan ja käsittelemään ongelmaa, ikäihmisten hyväksikäyttö jää edelleen alidiagnosoitua ja huomiotta.
Jo huoli-ilmoitusten sisältöjen nykyistä systemaattisempi käyttäminen kaltoinkohtelua koskevan tiedon lähteenä auttaisi tilannetta osaltaan. Jotta eri muotoista kaltoinkohtelua voitaisiin estää ennalta ja puuttua siihen nykyistä tehokkaammin, Suomeen tulisi saada yhtenäinen, asiantuntijoiden yhteistyötä edistävä ja viranomaisten hallinnonalat ylittävä ikäihmisten kaltoinkohtelun tunnistamisen moniammatillinen toimintamalli.
Uhrin oikeuksien turvaamiseksi ja olosuhteiden parantamiseksi tarvitaan ainakin sosiaalityön, terveydenhuollon sekä juridiikan asiantuntemusta.
Jotta kaltoinkohtelua voisitiin torjua ja uhreja auttaa, Eläkeliitto teki vuonna 2021 kyselyn, jolla haluttiin kerätä tietoa siitä, millaista ikäihmisten kaltoinkohtelu on ja kuinka yleistä se on.
Valtaosa kaltoinkohtelua kokevista vastanneista asui omassa kodissaan. Noin joka toisen kohdalla oli kyse omaisen lähisuhdeväkivallasta. Noin 40 prosentissa kaltoinkohtelu tapahtui asiakassuhteessa ja kaltoinkohtelijan kerrottiin olevan sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilö.
Kaltoinkohtelu oli fyysistä tai psyykkistä väkivaltaa, taloudellista hyväksikäyttöä, hoidon ja avun laiminlyömistä sekä muuta oikeuksien rajoittamista ja loukkaamista sekä ikäihmisen ihmisarvoa alentavaa kohtelua.
Hälyttävää tuloksissa oli se, että kaltoinkohtelua esiintyi toistuvasti ja pitkäkestoisesti. Vain yhden kymmenestä kohdalla kaltoinkohtelu oli jäänyt yhteen kertaan.
Päivittäin tai viikoittain kaltoinkohtelua koki kolmasosa vastaajista. Toistuvaa kaltoinkohtelua kokevien ryhmässä kaltoinkohtelu oli jatkunut jo pitkään: 36 prosentilla kaltoinkohtelua oli kestänyt useiden vuosien ajan ja yli 40 prosentilla puolesta vuodesta kahteen vuoteen.
Yli 70 prosenttia vastaajista ei joko ollut saanut tarvitsemaansa apua kaltoinkohteluun tai koki saamansa avun liian vähäiseksi. Ulkopuolisen tahon merkitys kaltoinkohtelun tunnistamisessa ja uhrin tukemisessa on ensiarvoisen tärkeää. Uhri on usein itse voimaton auttaakseen itse itseään.
Ensimmäinenkin kerta on liikaa.
--
Ohjeita kaltoinkohtelua kohtaavalle:
Väkivalta on rikos. Mikäli olet joutunut tai pelkäät itsesi tai läheisesi joutuvan väkivallan kohteeksi, älä jätä itseäsi yksin.
Ota yhteyttä poliisiin, sosiaaliviranomaisiin tai Rikosuhripäivystykseen. Turvakoteihin pääsevät kaikki lähisuhde- ja perheväkivallan uhrit iästä ja sukupuolesta riippumatta. Maksuton puhelin Nolla-linja (p: 0800 005 005) ja Suvanto ry (p: 0800 06776, ma klo 12–15 ja ke klo 10–13) tarjoavat apua. Hyvälle ystävälle kertominen ja avun pyytäminen voi auttaa alkuun asian selvittämisessä.
Jos epäilet ikäihmiseen kohdistuvaa kaltoinkohtelua, voit tehdä huoli-ilmoituksen. Ilmoitus tehdään hyvinvointialueen sosiaalitoimeen joko verkossa tai soittamalla. Ilmoituksen voi tehdä myös nimettömänä. Ilmoitus velvoittaa viranomaisen selvittämään asiaa.
Välittömässä hätätilantilanteessa soita hätänumeroon 112.
Irene Vuorisalo
