Sokkoretki 24.6.2025 Etelä-Pohjanmaalle

Tiistai-aamuna kerääntyi iso joukko yhdistyksen jäseniä Passelin pihalle odottamaan Sokkomatkalle lähtöä.  Pianhan pihaan kaarsikin Ahon bussi ja itse Esko Aho puikoissa.   Hämäläisen Maija kertoi bussiin nousseille että loput otetaan kyytiin Räyringistä ja siellähän alkoi paikat täyttyä ja SOKKOMATKA kohti tuntematonta alkoi!  Esko kaarsi bussin kohti Vimpeliä mutta kiersikin Leivon pihaa ja niin lähettiin kohti Evijärveä kuten vähän uumoilinkin.  

Eskon tarinat alkoivat jo Kivistönkankaalla kun muisteltiin mm. Valkeisen kahvilaa ja myöhemmin kuultiin mistä Kuirusaari on saanut nimensä. Tarina jatkuivat kunnes saavuttiin Evijärvelle ja sieltä käännyttiin kohti Lappajärveä.

Tässä vaiheessa kuului jo etuosasta kuinka Kaisan kaffihammasta alkoi jo pakottaa.  Mietittiin porukalla mikähän mahtoi olla kaffipaussin paikka?   Sittenhän sitä käännyttiin tienhaarasta jossa luki Kivitippu mutta kuski tekikin vain tutustumiskierroksen -  saatiin silti ihailla Lappajärveä koko komeudessaan.

Muutamia kilometrejä jatkettiin kunnes tuli eteen tienviitta: ATELJEE AUTIO  1 km.  Mutkainen tie jyrkkeni ja jyrkkeni kunnes noustiin Tapolanvuorelle. Tässä vaiheessa pari henkilöä ilmoitti että kävelee takaisin tielle, ei todellakaan tule bussin kyytiin.

Tällainen ITE-taitelija ja poliisi Tapio Autio meitä olikin sitten ylhäällä vastassa.

Maija kävi tervehtimässä taiteilijaa ja sitten lähdimmekin joukolla kohti kirkkoa kuulemaan mitä tämä kaikki ympärillä oleva kertookaan matkaajalle.

Tapolanvuoren rakennukset, betoniteokset ja maalaukset paljastavat yhden miehen valtavan, fyysisiä ja henkisiä voimia vaatineen urakan: "Olen halunnut fyysisesti kokeilla rajojani, sillä kivi on vastustajana valtavan voimakas. Se, että pystyt murtamaan kiven ja pääset sen kanssa sinuksi ja tiedät, milloin palanen lähtee, siinä on sen hienous" kuvailee Autio.

"Täytyy tehdä sellaisia asioita mistä sielu ja sydän tulevat onnelliseksi", hän kertoo.

Kivimaalauskirkko: Taiteilijan omin käsin rakentama kirkko puhuttelee monin tavoin kävijöitä. Kirkon tarkoituksena on pysäyttää ihminen hetkeksi kuuntelemaan itseään. Pyhäkön arvokkain teos on alttarikivi, johon luonto itse on muovannut ristinmerkin. Kirkossa on tilaa noin 120 hengelle ja paikkaa käytetään mm. häätilaisuuksiin.  Myöhemmin kuulinkin että Korkeasaaren Arjan tytär on vihitty tuossa kirkossa.

Alue on valtavan laaja ja sieltä  löytyy kirkon lisäksi mm. kalevalalainen kivimaalausluola, enkelihuone, perhososasto, metsästysosasto, yli 200 maalausta ym.

Esittelyn jälkeen jakaannuimme kahtia ja osa lähti kierrokselle, osa yläkertaan kaffille.

Korppu-ja piparikaffin jälkeen sai vapaasti kiertää aluetta ja aivan uskomatontahan tuo kaikki oli.  Ihmetystä lisäsi se kuinka läheltä löytyy tallainen paikka.

Vähitellen suuntasimme linjurille ja siellä meitä odottikin opas Päivi Peltola joka liittyi meidän seuraamme.  Matka jatkui Alajärven suuntaan ja monenlaisia asioita saatiiin kulla oppaan kertomana. Kuultiin mm. että oltiin äsken Lappajärven länsirannalla missä Vimpelillä ja Alajärvellä on rantaviivaa.  Lappajärvi on Euroopan suurin kraaterijärvi. Molemmat paikat ovat kuuluisia teollisuudesta, mattokutomoista, pesiksestä...

Seuraavaksi kaarsimme Alajärven kirkoon missä oppaamme kertoi kirkon vaiheista: Alajärven ensimmäinen kirkko rakennettiin samalle paikalla vuonna 1749. Vanha kirkko oli kirkonrakentaja Antti Hakolan ensimmäinen luomus. Uuden kirkon rakentaminen tuli ajankohtaiseksi väestökasvun myötä. Piirustukset tilattiin vuonna 1824 aikansa merkittävimmältä arkkitehdilta C.L Engeliltä. Uuden kirkon rakentaminen tapahtui Heikki Kuorikosken johdolla. Nimekseen kirkko sai Gabrielin kirkko. 

Ennekuin kirkosta poistuimme otin alttarin edessä kuvan Honkaniemen Aulista ja Reijosta koska heidät oli vihitty 40 v sitten tässä Gabrielin kirkossa.

Sankarihaudalla sitten käytiin ja Aaltojen sukuhaudalla.  Tämän jälkeen bussin kyytiin ja matkalla saatiin ihailla Alvar Aallon suunnittelemia upeita rakennuksia.

Päivä olikin jo pitkällä joten seuraavaksi suunnattiin Punaisen Tuvan Viinitilalle lounaalle. 

 Ensin kuultiin isännän kertomana tilan vaiheista, viinintuotannosta jne.  Todella maittava oli ruoka ja vielä kaffit päälle tortun kera.  Vähitellen väki alkoi siirtyä pihalle ja tekemään piharakennukseen viiniostoksia.  Monilla olikin valkoinen muovikassi täynnä kilisevää ja sitten taas matka jatkui. 

Sitten viimeinen muttei vähäisin kohteemme NELIMARKKAMUSEO.  "Köyhäkin voi nauttia kauneudesta" oli taitelija tuumannut.

Nelimarkka-museo on Alajärvellä Pekkolanniemellä sijaitseva Etelä-Pohjanmaan alueellinen vastuumuseo. Sen tilat sijaitsevat taiteilijaprofessori Eero Nelimarkan isän kotitilan alueella. Näin kertoivat oppaamme kun oli jakauduttu kahteen ryhmään eli toiset kierrokselle ja toiset kaffille.  Vaikka maha oli täynnä maistui taas kaffi ja nyt Nelimarkkaleivos: Nelimarkka-leivos on Nelimarkka-museon nimikkoleivos, joka on Alajärven Kultahehkun valmistama suklaakuppikakku. Leivos on kunnianosoitus taiteilija Nelimarkalle, joka oli tunnettu makeisten ystävä. 

Upeita maalauksia saatiin nähdä ja viimeisin ja erikoisin oli Vuoden nuoren eteläpohjalaisen taitelijan (Kirsi Julku 2024) luurankoteokset. 

Matka jatkui Alajärven kaupunkia kierrellen mutta ihme kyllä kukaan ei halunnut lähteä kiertämään Käsillä tekevän kauppaan Paapoon vaan kaikki pysyivät tiukasti bussin kyytissä.

Esko ajelutti meitä sitten pikkuteitä Vimpeliin ja Lakeaharjulle jonka huipulta saatiin nähdä upeasti avautuvat Lappajärven maisemat.  Täältä kun selvittiin ajaltiin Pokelantietä ja nähtiin vasta poltettu Vimpelin liikuntahalli kaikessa karmeudessaan.

Kello lähenteli 17 kun saavuimme Räyrinkiin ja ensimmäiset matkalaiset jäivät bussista.  Torpan kautta ajeltiin sitten Kainhushen ja Passelin pihalle missä loput jäivät autosta.

Olipas mahtava päivä kaikkine erikoisuuksineen ja niin lähellä.  Ei sitä tarvi aina niin kauas lähtiä!

Kiitos vielä hyvälle kuskillemme Eskolle ja matkavastaava Maijalle!  Riitta

Ks. lisää kuvia alta tai galleriasta.