Piirin matka tehtiin Lofooteille 18.-23.8.2025

 

Keski-Pohjanmaan piirin järjestämistä matkoista yksi tehtiin Lofooteille ja Tromssaan 18-23.8.2025

Dahlin bussilla matkattiin ja autonkuljettajana toimi monelle meille aikaisemmilta matkoilta tuttu Hirsikankaan Vesa, Paula Ahola toimi matkan vetäjänä.

Reissulaisia oli 52 joista nykyisiä veteliläisiä 7 ja entisiä 4.  

Maanantaina lähdettiin aamusta liitäntäkuljetuksella Kannukseen, josta matka jatkui Kokkolan suunnalta tulleiden bussilla  kohti pohjoista.  Ylivieskasta otettiin Paula kyytiin ja saatiin heti mikin kautta katsaus Ylivieskaan ja Pohjois-Pohjanmaahan.   Oulusta vielä Tuulikki kyytiin ja seuraava pysähdys olikin Vihreä Pysäkki Pellossa.  

Nyt olikin aika siirtää kellot Ruotsin aikaan, koska Pellosta ajettiin Ruotsin puolelle ja illansuussa saavuimme Kiirunaan. Majoituimme uuteen keskustaan, Scandic Kiirunaan, kaupungintalon viereen.  Sitten olikin päivällisen aika hotellin ravintolassa ja todella hyvältä tämä maistuikin pitkän istumisen jälkeen (n 700 km/12 tuntia).   Hyvän päivällisen jälkeen osa meistä kokoontui hotellin  kattobaariin, 12 kerrokseen.  Huikeat oli näkymät niin vanhaan kuin uuteen kaupunkiin mutta Kebnekaise jäi näkemättä pilvisen sään vuoksi, 

Illalla selvisi myös että huomenna alkaisi historiallinen Kiirunan puukirkon siirto kokonaisena 224 renkaan päällä vanhasta keskustasta uuteen, koska on vaara, että keskusta vajoaa rautamalmin louhimisen takia.  Aamulla olikin hotellin eteen torialueelle  tuotu valtava screeni josta saattoi seurata kirkon siirtoa livenä.  Lisäksi torilla oli iso esiintymislava jossa illalla piti esiintyä KAJ ja Carola.  Seuraavaksi päiväksi odotettiin Ruotsin kuningasta paikalle todistamaan historiallista tapahtumaa. 

Tiistaina aamupalan jälkeen jatkoimme matkaa kaupungin halki ja päästiin läheltä seuraamaan kuinka kirkon siirto oli alkamassa.  Huikeaa touhua: matka 5 km 2 päivässä, 1/2 km / 1 t, paino 672 tonnia, leveys 40 m,  suunnittelu on kestänyt 8 v ja valmistelut 2 v.  Kaivosyhtiö LKAB maksaa siirron kuin myös uusien talojen rakentamisen. 

Matkamme jatkui Ruotsin Lappia kunnes saavuimme  Abiscoon noin 110 asukkaan pientaajamaan Kiirunan kunnassa Norrbottenin läänissä Pohjois-Ruotsissa. Abisko on tunnettu lähellä sijaitsevasta Abiscon kansallispuistosta. Turistikeskuksesta saimme matkaan kahdeksi päiväksi kaikkitietävän oppaan, entisen kalastajan/blokkaajan pielaveteläislähtöisen Lauri Pietikäisen.  Aluksi hän vei meidät pienen mökin pihalle jolla olikin oma tarinansa. Tässä talossa oli Selma Lagerlöf kirjoittanut Peukaloisen retket.   Kävimme kanjonia ihailemassa ja alikulkutunnelin  maalauksia, saimme myös nauttia tunnelissa soivasta musiikista. 

Kuningas Olavin tietä jatkoimme  ja Norjan puolella saimme ihailla vuoria, vuonoja, vuoria...     Tjeldesundin riippusillan kupeessa oli taukopaikka ja matka jatkui E10  Lauri-oppaan kertoessa elävästä elämästä Norjassa, urheilusta, matkailusta, kalastuksesta, poronhoidosta ja paljon paljon muusta.  Kymmenien tunnelien jälkeen saavuimme Lofooteille sateiseen Svolveariin.  Majoituimme Scandic-hotelliin ja heti suoraan päivällispöytään.  Tämän päivän matka oli n. 500 km/n 9 t.

 

Keskiviikkona oli vuorossa kokopäiväretki Lofoottien eri saarille Lauri-oppaan opastamana. Upeat oli maisemat ja moniin kohteisiin saimme tutustua mm. Loftor Viikinkimuseoon, Rambergstrandan rantaan jonka surffaajat olivat löytäneet kovan aallokon myötä.  Valkoinen oli hiekka ja turkoosi meri mutta  kova merenkäynti ei houkutellut uimaan  vaikka uimapuku olikin valmiina päällä. 

 

Sakrisoyn saarella sijaitsi Anitas seafood-ravintola missä osa nautti hyvästä kalakeitosta osa pullakahveista.  Myytävänä ois ollut mm. kalatuotteita eri muodoissa mutta jostain syystä ei vielä ostettu mukaan. 

 

Matkaa jatkettiin Moskenesoyan saarelle Å-nimiseen kylään.  Å (pidemmältä nimeltään Å i Lofoten) on Lofoottien saarten eteläisin kärki Norjassa. Ruotsin Luulajasta alkavan E10-tien toinen pää on Å:ssa.  Erikoisen ulkonäön lisäksi syitä suosioon on kaksi: hauskan naseva nimi sekä se fakta, että tätä pidemmälle ei autolla pääse.  Lofoottien halki kiemurteleva E10-tie (eli Lofoottien maisematie, yksi Norjan 18:sta kansallisesta maisemareitistä) loppuu Å:n suurelle parkkipaikalle.     Kylässä osa porukasta kävi näköalapaikalla, osa tutustumassa pikkukylään ja pitihän sieltä muistoksi ostaa magneetti Å.

Paluumatkalla poikkesimme Glasshytta Viktenissä lasitaidetta ihailemassa.  Sitä olikin monenlaisessa muodossa sisätiloissa ja myös ulkona rantakivillä.   Tunneleita päivän aikana oli 13 joista pisin 6 km. Yhdessä tunnelissä oli laskua 1,5 km ja nousua 1,5 km.  Kalastajakyliä nähtiin, kalankasvatusaltaita, äkkijyrkkiä rinteitä, turkoosia vettä, lehmiä, mustia ja valkoisia lampaita.    Matkaa päivälle kertyi 300 km ja reissussa oltiin lähes 7 tuntia.  Majoituspaikka olikin tuttu Scandic Svolvaer ja siellä nautimme taas päivällisen.  

Myöhemmin illalla oli mahdollisuus tutustua risteilylaivaan Midnatsol Hurtigruten Laurin opastuksella. Mukaan lähti 11 matkalaista.  Saimme vieraina tutustua upean laivan eri  kerroksiin ja näin nähdä läpileikkauksen risteilijästä jota käytetään siirryttäessä saarelta toiselle (kuin bussia tai junaa meillä).    Tämän jälkeen kiersimme sateisessa illassa kirkon pihaan ihmettelemään pronssista vähän pelottavankin näköistä Laura-patsasta (2,40 m)  ja "silmää" jonka tarkoitus ei meille oikein selvinnyt.

Torstaina jätimme taaksemme Svolvaerin, +8 lämmintä ja lähdimme kohti pohjoista. Heti alkumatkasta oli tunneleita tunneleiden perään.  Bjerkvikissä päästiin Laurin opastuksella ruokakaupasta ostamaan kalaa, lihaa, "eväspapereita" ja maistiaisiksi norjalaista suklaata.  Omalla porukalla käytiin kahlaamassa jäämeressä ja pari kokkolalaista oli käynyt uimassakin. Ehdittiin kaffillakin käydä ja Outlet-kaupassa jossa oli tarjolla vaatteita, kenkiä ja paljon muuta.  Myöhemmin pysähdyttiin Heian saamelaisteltoilla jossa oli valtavasti saamelaistuotteita myös liha-ja kalatuotteita teltasta toiseen lisäksi sai ostaa porokeittoa tai nokipannukaffia.  Tromssaan oli matkaa n. 200 km ja samaa aikataulua noudattaen taas ehdittiin majoittua Scandic Grand hotelliin  ennen päivällistä.   Täällä meille päivällinen tarjoiltiinkin pöytiin ja alkukeittona oli kurpitskeittoa, sitten oli kanaa lisukkeineen ja hyydykejälkkäriä.  Mahtava kokemus oli tämäkin.   Tämän päivän matka oli n. 400 km.

Pimenevässä illassa oli vielä mahdollisuus lähteä Lauri-oppaan johdolla kävelykierrokselle jonne lähes kaikki matkalaiset lähtivätkin.  Kierrettiin satamassa, nähtiin mm. Meren elinkeinojen osaamiskeskus, Metsästäjän muistomerkki, Amundsenin (norjalainen  naparetkeilijä) patsas ja Jäämeren katedraali Sadnessundbruan sillan kupeessa. Sillan pituus on 1220 m. 

Kello lähenteli jo 21 ja meidän oli aika jättää hyvästit upealle oppaallemme Laurille joka iltayöstä jatkoi matkaa Hurtigrutenilla kotia kohti pieneen Stön kylään.

Perjantaina hotelliaamiaisen jälkeen matka jatkui kohti Suomea Revontulen tietä pitkin.  Viimeiset vuoret, Lygnen vuono ja Rovijoen putous jäivät taakse. Kellot siirtyivät taas Suomen aikaan kun Norjan ja Suomen raja ohitettiin klo 11:12!    Huomattiin että opaskin oli vaihtunut kun saatiin tuhtia tietoa Suomen kierrätyksestä, huh!   Mielenkiintoisempaa reissulla olisi ollut tietää missä milloinkin mentiin (auton perällä kun ei kaikkia opasteita edes näe). Moni meistä oli ensi kertaa niin Kilpisjärvellä kuin Levilläkin joten heille olisi suonut enempi Lapin tietoutta tässä vaiheessa.   Kilpisjärven retkeilykeskuksessa oli kaffitauko, matkamuistoja sai ostaa ja tuttujakin tavata. Saana-tunturi jäi taakse ja seuraava pysähdys olikin Sonkamuotkassa Sannan putiikissa.  Sanna osasikin yllättää meidät: Lapinpukuinen Sanna tuli portaille meitä vastaan ja halasi jokaisen tulijan.  Sitten varmaan jokainen ostikin munkkikaffit ja nehän maksoi ihan 50 cent! ja jos vielä matkamuistoja kaipasi niin Sannan hyllyiltä löytyi sukkia, rukkasia, tossuja, villapuseroita ja pilvin pimein matkamuistoja.  Tätä kokemusta rikkaampana (mulla kyllä jo kolmas kerta) jatkettiin kohti Leviä ja majapaikassa HulluPorossa oltiinkin jo 17.30 Suomen aikaa.    

 

HullunPoron päivällinen nautittiin lappilaisissa tunnelmissa "tähtitaivaan"  alla ja olipas suomalainen ruoka taas hyvää.      Ruuan vähän laskettua osa meistä kävi nauttimassa HulluPoron löylyistä ja vilvoittelemassa viileäaltaassakin.    Illalla vielä pikkuporukalla lähettiin Levin raitille mutta eihän siellä kauan jaksanut olla kun jo väsy alkoi voittaa, olihan aamusta 8:45 lähetty liikkeelle ja takana yli 400 km istumista. 

Lauantaina maittavan aamiaisen jälkeen pakattiin kimpsut viimeistä kertaa ja kotimatka saattoi alkaa. Pysähdyttiin Napapiirillä Pukin pajalla ja sitten matka jatkui Keminmaalle missä meille oli varattu ruokailu Pohjanrannassa,  Maittavan kotiruuan jälkeen piipahdettiin vielä Väyrysen Paanukirkoa ihailemassa ja veisattiin siellä virsikin.   Oulussa jätettiin ensimmäiset matkaajat kyydistä kun Torpan sisarukset jäivät sinne.  Tupoksen ABC:llä olikin viimeinen pysähdys ja sitten Paula jätettiin Ylivieskaan.  Matkaa jatkettiin Kannukseen ja sieltä Vetelin suuntaan lähteville oli liitäntäkuljetus.  Bussi toikin meidät turvallisesti Veteliin ja kotona oltiin onnellisesti ennen iltayhdeksää.

Kauas on pitkä matka - mielenkiintoinen vaikkakin raskas oli reissu Lofooteille mutta siitä selvittiin.  Lähes 3000 km matkattiin ja kaikki meni todella hyvin. 

Näkemistä riitti ja kaikin puolin onnistunut reissu eli kannatti läheä!

 

terv. Riitta Anttila  -   yksi mukana olleista raapusti tämän matkakertomuksen omien muistiinpanojensa ja osin Googlenkin avustuksella

...kuvia lisää myös kuvagalleriassa!