Hiihtoretki Reijon kanssa

Hiihtoretki korona talvena
Hanko - Utsjoki 1412 km

Niin kuin tiedämme, meillä täytyy aina olla unelmia, haaveita tai tavoitteita.  Hiihtotavoitteeni tänä talvena on ehtiä Hangosta Utsjoelle yltävän matkan verran ennen kuin hiihtokelit loppuvat Tampereen seudulla.  Lasken matkan maantiekilometrien mukaan ja Hangosta Utsjoelle on yhteensä 1412 km.  Ensimmäiset hiihtokilometrit tulivat tänä talvena Saariselällä 22.11-20 alkaen kovassa pakkasessa. Hangossa oli tuolloin syksyinen meri -ilma, eikä talvesta ollut vielä tietoakaan.  Sen jälkeen hiihtokilsat on hiihdetty Tampereen seudulla.  Kirittäjänä seuraa  vaimoni. Eilen (17.3.) oli merkkipäivä, sillä ohitimme juuri Sodankylän, kun oli hiihdetty 1104 km.  Seuraava  kylä edessämme on Petkula, jonne on tarkoitus päästä tänään. Petkulassa on Vajusuvannnon leirintäalue. Onneksi nyt ei tarvitse siellä yöpyä.  Raportoin matkan edistymistä tällä sivulla.

Nyt olemme aidossa Lapissa, sillä tänään (20.3.) tulimme virtuaalisesti Vuotson alueelle, 1175 km Hangosta. Tämä Vuotso on Lapin eteläisin saamelaiskylä, jossa on asukkaita vain 350.  Täältä alkaa Sompion luonnonpuisto ja Urho Kekkosen kansallispuisto. Kylän läpi virtaa Vuotson kanava, joka yhdistää Lokan ja Porttipahdan tekojärvet. Nyt järvet olivat lumen ja jään peitossa. Hiihtokelit ovat olleet tosi hyvät ja matkaa on edetty ajoittain vauhdilla.  Viime päivinä olemme hiihtäneet 32 km päivävauhtia. (Kilometrit on hankittu pääosin Tampereella Kauppi- Niihamaa- Atala  matkalla ja kolmosen kuntoladulla Kaupissa). Välillä jouduimme vaihtamaan suksia, joka lienee sallittua, sillä teki mieli vaihtaa vapaan sukset jo pertsan suksiin. 

Vuotsosta jatkoimme vielä Tankavaaraan (1184 km Hangosta). Kerrotaan, että täällä Tankavaarassa on maailman ainoa kultamuseo. Me jätimme kultakylän, moikkasimme kullanhuuhtojapatsasta ja jatkoimme matkaa. Tänään oli mainio hiihtokeli ja oli nautinto hiihdellä, vaikka aurinko ei paistanutkaan

(23.3.) Tämän voisi aloittaa: No niin! sanalla Se on tiettävästi suomenkielen tärkein sana. No niin, olemme edenneet valtatie 4 tuntumassa Saariselän tunturialueen ohitse Ivaloon.  Saariselkä on eräänlainen hiihtokansan mekka. Kaunispään valloittava tunturi jäi tien oikealle puolelle. Voi kuinka paljon olen hikeä vuodattanut näillä tuntureilla!  Ivaloon saavuimme tänä aamuna. Ivalossa olisi ollut joku taidenäyttely, mutta jatkoimme vain matkaa kohti Inaria, jonka lappilaiset tuntevat sen nimellä Anar tai Aanaar. Eilen ja tänään on urakoitu siten, että Inariin on enää 13 km matkaa.  Maisemat ovat muuttuneet siten, että entistä jylhempiä tuntureita näkee joka puolella. No niin, Pekka Pouta se heitti varjoja meidän tavoitteelle. Lupasi lähes +10 asteen lämpöä Tampereen laduille lähipäivien ajaksi. NO niin, tänään iltapäivällä ladut olivat jo sohjoutumassa, eikä suksi enää luistanut. Yhteensä olemme hiihtäneet 1271 km ja matkaa Inariin on vielä 13 km. Utsjoelle 4 tien loppuun oli kaikkiaan Hangosta 1412 km. Loppukiriä täytyy ottaa ja nostaa päivittäistä hiihto-osuutta. No niin, Pekka Pouta, anna meille nyt parempia ennustuksia, ainakin aamurapeita kelejä.

29.3.2021
Lopultakin perillä ollaan virtuaalisesti Utsjoen keskustassa.  Se oli pitkä ja monivaiheinen matka. Suomen eteläisimmästä kunnasta Suomen pohjoisimman kunnan keskukseen hiihdetty matka oli tosiasiassa 1412 km! Hei hurraa! Viime päivinä lisäsimme päiväkohtaista hiihto-osuutta, sillä lumien sulaminen toi paineita ehtiä Utsjoelle ennen hiihtokelien loppua.  Matka Inarista Utsjoelle tuntui pitkältä. Elimme mielikuvissa toisessa todellisuudessa; pitkät tunturinousut ja autiot taipaleet mahtavan luonnon keskellä.  Mielikuvissa majoitumme väsyneenä Kaamasen Kievariin ja nautimme sen palveluista ja taas aamulla matka jatkui Seuraavana  aamuna vaimoni kysyi, kenestuvalla  nyt nukuttiin? Vastaus oli Kenestuvalla.  Todellakin Kenestuvan matkailukeskus löydettiin n. 30 km ennen Utsjokea.  Iltaisin ja yösydännä tulivat mieleen näin pääsiäisen aikana Lapin noidat ja shamaanit. Tiedän, että  varsinaisille urheilijoille tällainen talven hiihtomäärä ei ole matka eikä mikään (tarkoitan myös miehiä!).  Mutta meille tämä tavoite toimi hiihdon kannustimena ja motivaattorina.  Viimeiset kymmenet kilometrit olivat mielenkiintoisia, koska reitti (4. tie) seurasi Utsjoen rantoja ja välillä ylitimme joenkin. Utsjoki oli kuin uinuva pitkä jättiläinen, joka oli suurelta osin jään alla, mutta koskipaikoissa se päästeli kovat möyrinät. Oikeesti tänä aamuna hiihdimme Kaupissa viimeiset kilometrit hyvin heikossa kunnossa olevilla laduilla eikä latukone enää lähtenyt kunnostamaan latuja. Tähän päättyy myös meidän hiihtotalvi. Tämän retken päätteeksi syömme lohiaterian ja muistelemme reissua ja vuolaana virtavaa Utsjokea. Utsjoelta palaamme takaisin kotiin aatoksen siivin. 

Suurkiitos kaverit, että jaksoitte seurata mukana ja kannustaa meitä tällä voimia vaativalla reissulla.

Teksti Reijo Kauppila