Yhdistyksemme teki torstaina 12.09.2019 onnistuneen sokkoretken joka bussikuljetuksena suuntautui Kokemäenjoen ”sadealueelle” Hämeeseen ja Satakuntaan.
Aluksi sokkoretken reitti Kaijan kertomana:
* Lohjalta lähdettiin "kaksvitosta" pitkin Tampere-Helsinki -moottoritielle.
* Kahvi / sämpyläpysähdys Riihimäellä Ullan Pakarissa.
* Ensimmäinen varsinainen kohde oli Emil Wikströmin taiteilijakoti ja ateljee Visavuoressa Valkeakoskella. Tarkka sijainti Vanajaveden etelärannalla Sääksmäen Tarttilassa
* Visavuoresta jatkettiin Laukon kartanoon Vesilahdelle, jossa ruokailu ja kartanon esittely.
* Matka jatkui nykyiseen Sastamalaan kuuluvaan entiseen Keikyän pitäjään, jossa tutustuttiin "Eliisa Marjaana Oy" nimeä kantavaan nahkaverstaaseen.
* Retken viimeinen kohde oli Härkäpakari Huittisissa, jossa nautittiin kahvit ja korvapuustit. Kotimatka Lauttakylästä lähdettyä sujui kakkostiteä Nummelaan ja edelleen Lohjalle.
Sitten Arvo Seppäsen yksityiskohtaisempi kuvaus matkan vaiheista:
Ensimmäinen tutustumiskohde oli Emil Wikstromin taiteilijakoti ja ateljee Visavuori Valkeakoskella. Emil oli syntynyt Turussa työläisperheeseen. Lahjakkuus havaittiin ja poika lähetettiin lisäoppiin. Ajan tavan mukaan vauhtia ja koulutusta haettiin Pariisista. Suomessa hän ystävystyi teollisuuspohatta Serlachiuseen, josta tuli myös hänen mesenaattinsa. Emil oli erittäin tuottelias. Elias Lönnrotin patsas Sammatin hautausmaalla ja Helsingin aseman "Lyhdyn kannattajat" ovat meille lohjalaisille tutut. Pilapiirtäjä Kari Suomalainen on Emilin tyttären poika. Visavuori oli vaikuttava paikka; satavuotias ateljee ja hyvä opastus.
Toinen kohde oli Laukon kartano Vesilahdella. Monituhatvuotisen historian omaavan kartanon pisin tunnettu omistajasuku on Kurkien suku. Ehkä tunnetuin on Klaus Kurki. Kurjet omistivat paikan yli 400 vuoden ajan. Kartanon nykyinen emäntä, filosofian tohtori rouva Liisa Lagerstam esitteli meille paikan asiantuntevasti. Yli satavuotiaita rakennuksia ei ole koska vuonna 1918 perääntyvät punaiset polttivat vihaamansa patruunan tilukset. Hevostalli säilyi, ruokailimme siellä. Taidenäyttelyt kuuluivat myös antiin sekä tallissa että päärakennuksessa. Laukon peura tuotiin tänne 5 yksilön ryhmänä Amerikasta. Se on nykyisin hyvin sopeutunut oloihimme. Nyt ei ole karjaa mutta takavuosina kartano vaikutti menestyvänä hevossiittolana.
Kolmas kohde oli nahkapaja Eliisa Marjaana Sastamalassa. Paikkaa pitää pariskunta Kirsi ja Ilkka Syrén. Laukkuja ja lompakoita riittää joka lähtöön. Saimme nähdä käytännössa lompakon valmistusvaiheita. Kauppa kävi ja moni lähti uuden tuotteen kanssa. Nahkatöiden lisäksi Ilkka esitti monologin viiden esi-isänsä ajoilta. Tippa silmässä ja välillä hymyillen seurasimme esitystä, johon sisältyivät nälkävuodet, vapaussota leireineen ja sodissa haavoittuminen. Korkeatasoinen esitys, sopisi vaikka televisioon.
Kyllä se on niin, että kun menee ryhmän mukana, saa parhaan palvelun kohteessa verrattuna käyntiin yksin tai vaikkapa perheen kanssa. Se on ymmärrettävää.
Koko päivä meni mukavasti. Ruoka- ja kahvipaikkoja oli sopivasti päivän mittaan.Yhdistyksen sihteeri Kaija ja Salon Tilausmatkat oli onnistunt jälleen hyvin. Kiitos ja kumarrus!
Kuudenkymmenen muun sokkoretkeilijän kanssa uusia retkiä odotellen,
- Arvo Seppänen -
PS Kuvagalleriassa tallenteita Ahti Karhapään ja Kirsti Laitisen kameroista.
