Porvoo; kahvit holviravintolassa jossa rivakka emäntä ohjasi väen pöytiin. Halukkaat saivat myös ”pool toorin”. Moni poikkesi tietysti myös Brunbergin myymälässä.
Loviisa; atomivoimalakaupunki, jonka läpi yleensä ajetaan vain kirkkoa vähän väistäen. Nyt innokas opasrouva kierrätti meitä ympäriinsä. Tuli tutuksi monta paikkaa ja asiaa, esimerkiksi upporikas laivanvarustaja Nordström. Loviisan Kappeli oli mielenkiintoinen ruokapaikka; omistajaemäntä oli vuosia aikaansa uhraten kunnostanut tämän 150 -vuotiaan rakennuksen. Kyllä lohikeitto maistui!
Lappeenranta / Villmanstrand; nykyinen suomenkielinen nimiasu Lappeenranta esiintyi asemakaavassa ensi kerran vuonna 1892. Historia kuitenkin kertoo, että jo vuonna 1652 kaupungin perustamiskirjassa nimeksi määrättiin Villmanstrand (Villimiehenranta).
Majoituttuamme siirryttiin kolmen tunnin risteilylle Saimaan kanavalle. Kävimme Mälkiän sulun alpuolella. Kaikki meni hyvin, mitä nyt joku punaviinilasi vähän keskustelutti. Camilla -aluksen kuulutukset kertoivat tärkeimmät asiat. Nykyinen kanava on jo kolmas versio. Ensimmäinen valmistui 1856. Kanavahanke oli aikansa suurin työmaa Suomessa.
Hotelli Scandic palveli meitä yönseudun. Aamulla antoisa, tunnin kestänyt kiertoajelu tässä ”Prinsessa Armadan” kotikaupungissa. Latvialainen opas selvisi hommastaan hyvin. Nähtiin Rakuunamäki, Linnoitus, Hiekkalinna ja Sankarihautausmaa. Kauniina esiintyi 370 -vuotias kaupunki, jonka vaiheet idän ja lännen välissä ovat olleet vähintään moninaiset.
Jaala; kohteena oli upea Verlan tehdasmuseo, joka kohteena on mukana UNESCOn maailmanperintö -luettelossa. Nautittiin kahvit sekä kylmä mutta suolainen piiras. Tämän jälkeen nähtiin lyhytfilmi ja pyörähdettiin tehdaskierroksella, jonka useimmat retkeläiset olivat jo aiemmin tehneet. Todettiin, että työ tässä tehtaassa on ollut raskasta ja paikoin myös vaarallista. Kuitenkin oli pitkiä työsuhteita; eräskin mies oli ollut työssä yli 50 vuotta! Museon tienoon myymälöissä oli mielenkiintoista ostettavaa.
Heinola; matkasimme kohteeseen Kimolan kanavan vartta ja ohi Vierumäen Urheiluopiston. Kuulutus autossa kertoi, että yhdistyksemme jäsen Rami Laitinen valmistui aikanmaan ammattiin juuri Vierumäeltä. Liikennekeskus Matkakeitaassa ruokailtiin seisovasta pöydästä. Siitä sitten itse kaupunkiin ja Lintutarhaan, joka oli monelle uusi kohde - tosin TV:stä tuttu. Lintutarhaan toimitetaan loukkaantuneita lintuja hoitoon. Monet linnut ovat myös lahjoituksia. Pätevä opas sai valkoisen papukaijan suorastaan esiintymään meille.
Heinolassa käytyämme päivää oli vielä jäljellä. Bussin keula käännettiin etelään.
Vantaa, Fazerila; Fazer tajosi kahvin ja reissun parhaimman pullan. Yrityksen vauraus näkyi kaikessa. Hyvä niin, ei kateutta vaan kättentaputukset. Myymälä sai suut makeaksi ja tuliaiskassit pulleiksi.
Ennen starttia kohti Lohjaa Maila esitti hauskan arvoituksen: ”Kolme naista istui puiston penkillä nauttimassa jäätelöistä. Yksi nuoli, toinen imi, kolmas puri. Kuka heistä oli naimisissa ? No, tietysti se, jolla oli sormus”. Seurasi tyytyväinen naurunremakka...
Kiitos kaikille Teille joille kiitos kuuluu!
- Näin muisteli Arvo Seppänen -
MATKAKUVIA KUVAGALLERIASSA!
