Yhteystiedot
Eläkeliiton Lapuan yhdistys ry
c/o Marja-Leena Laurila
Vasunmäentie 616
62160 Karhunkylä
Maakuntamatkamme toinen yritys tavata taiteilija Fritz Jakobsson onnitui sitten to 16.1.2020. Taiteilija otti meidät innostuneesti vastaan ateljeessaan Vanhassa Vaasassa. Oli mukava huomata, että olimme odotettuja vieraita. Taiteilijahan on juuri täyttänyt 80 – vuotta, mutta vaikuttaa ulkoiselta olemukseltaan 20 – vuotta nuoremmalta, pirteältä ja innostuneelta.
Kuten kuvasta näkyy ateljee on täynä valmiita ja keskeneräisiä maalauksia sekä maalaukseen liittyvää reksvisiittaa. Taiteilija on myös aikamoinen kitara virtuoosi ja kitara vaihtuu pianoon mielialan mukaan. Soittaminen on lähestulokoon päivittäistä.
Vuosien saatossa Fritz Jakobsonista on kehittynyt huippuluokan taidemaalari, hänen maalaamiaan töitä on ympäri maailmaa. Muotokuva maalarina hän on maalannut lukuisia kotimaisia ja kansainvälisesti tunnettuja henkilöitä, kuten jo aiemmin mainitsemani paavi Johannes Paavali II ja Ruotsin kuningatar Silvian.
Ateljeeta hallitsi n. 200 x 150 kokoinen Mannerheimiä esittävä maalaus. Maalauksessa oli mustat maassiiviset raamit, raameissa ylhäällä Suomen Leijona vaakuna ja alhaalla jokin ruusuke. Maalaus oli tullut Fritzille Pietarista ja hän on korjannut sen kasvoja ja katsetta. Katse oli niin oikean tuntuinen, että meistä tuntui kuin se seuraisi meitä koko ajan. Maalausta ei saanut kuvata.
Paavin maalaus onkin sitten mielenkiintoinen episodi. Paavin muotokuvan maalausta edelsi Vatikaanin kardinaalin ja hänen edeltäjänsä muotokuvan maalaaminen. Kardinaalit tulivat niin vakuuttuneeksi Jakobsonin taidoista, että ehdottivat voisiko hän maalata muotokuvan myös paavista.
Alkutapaamisen jälkeen paljastui, että paavin muotokuvan maalaamiseen sisältyy paljon protokolaa ja turvallisuuteen liittyviä erikoispiirteitä. Paavi ei pyhänä henkilönä saa poseerata lainkaan. Tapaamiset paavin kanssa tapahtuivat aina muiden audienssien kanssa samanaikasesti. Ympärillä oli jatkuvasti vartioita ja heidän näkyvyyttään ei saanut peittää liian korkeilla kankailla tai lehtiöillä.
Fritz Jakobsson tapasi paavin kymmenkunta kertaa ja maalasi luonnosten pohjalta suuren öljyvärimaalauksen (n 250 x 180). Maalauksessa paavilla on hehkuvanpunainen viitta ja valkoinen tupsulakki, kädestään hän päästää taivaalle rauhaa syboloivan valkean kyyhkyn. Taivas on sininen, jonka välistä pilkahtaa valo.
Maalaus on mahtava ja se paljastettiin Pietarinkirkossa vuonna 1998, paljastustilaisuus oli maailmanluokan uutinen.
Vieraillessani vaimoni kanssa ateljeessa noin 10 vuotta sitten Jakobsson kertoi, että tällaisista isoista töitä tehdään aina kaksoiskappale. Paavin kaksoiskappaleen hän kertoi olevan menossa Puolaan.
Paavi Johannes Paavali II oli puolalainen ja alkuperäiseltä nimeltään Karol Jozef Wojtyl. Hänet valittiin ensimäiseksi puolalaiseksi paaviksi ns. kylmän sodan aikana. Eräs rikas mies oli rakentamassa Puolaan kirkkoa ja halusi ostaa paavin kaksoiskappaleen Jakobsonilta kirkkoonsa. Mies joutui kuitenkin kirkon rantamisen aikaan vaikeaan leikkaukseen ja kuoli. Kirkon rakentaminen jäi siihen ja taulu Jakobsonille. Puolalaiset ovat uskonnollista ja varmaankin jonkin verran taikauskoista kansaa, heille miehen kuolema oli viesti, että kirkon rakentaminen tulee jättää.
Paavin kuvan maalaminen kesti kaikkiaa 2 vuotta, pieniä välivaiheita lukuunottamatta. Jakobsson kielimiehenä opetteli maalauksen ohella Italian kieltä ja kertoi, että tänä päivänäkin tulee toimeen kielellä.
Kysyin Jakobsonilta vaikuttiko tällaisessa ympäristössä olo jotenkin hänen uskoonsa, hän vastasi, että ei, mutta syvensi sitä. Tässä yhteydessä keskustelimme pitkään synnistä, katumuksesta, anteeksiannosta ja katollista kirkkoa kohdanneista skandaaleista. J
Maalaustekniikaa ja värien maailmaa hän esitteli aivan konkreettisesti. Kuinka akvarellimaalauksen pohjustus/alustus tehdään, kuinka pohjustetusta ölyvärityöstä edetään. Värien hankinnasta ja värien koostumukseta/rakeisuudesta. Esim. okra väri hankitaan Italiasta Vesuviuksen rinteiltä mitä on lyijy valkoinen tai titaani, kuinka niitä käytetään, kuinka nämä valkoiset eroavat toisistaan.
Fritz Jakobsonin maalaukset ovat aina näköisiä ja tarkasti viimmeisteltyjä, hän kertoi pyrkivänsä maalauksissaan aina huippu suoritukseen. Tarkkuudessa häntä voi verrata Albert Edelfeltiin (kts. esim. Ruokolahden eukot). Kuuluisaksi hän on tullut muotokuvamaalarina, mutta häneltä löytyy myös erillaisia asetelma-, eläin- ja surrealistisia maalauksia. Surrealistista taidetta hän kertoi myyneensä Italiaan suuret määrät. Surrealistinen taide ei ole minun mieleeni, kuvat ovat niin totuuden vastaisia, kun esim. maalauksessa omena on yhtä suuri kuin mies, niin tullaista vääristelyä ei ole mukava katsella.
Ostosmatkallahan me ei oltu, mutta Seppo osti yhden singeerattoman ja kehystämättömän akvarellimaalauksen. Lahjaksi saimme molemmat A4 kokoisen akvarellista otetun painotyön. Jakobsonin singeeratessa Sepon maalausta pani merkille, että se oli perusteellista työtä. Kotiin päästyäni sitten katsoin millainen hänen singeerauksensa oli. Singeerauksessa ylä- ja ala-alue on hyvin korostunut, samoin korkeusero on suuri. Käsiala syntyy ihmisen aivoissa. Grafoloogisesti kysymys on innostuneesta idealistista ja ilmentää realismia, alkuvoimaa, vauhdikkuutta ja ulospäinsuuntautuneisuutta. Esim. oltiimpa Donald Trumbista mitä mieltä tahansa hänen allekirjoituksensa viittaa liiottelunhaluun ja suuruudenhulluuteen.
Fritz Jakobsson on mielenkiintoinen monilahjakkuus. Vierailumme kesti kaikkiaan noin 3 tuntia ja jossain vaiheessa puheemme sivusivat shakkia. Jakobsson kertoi pelaavansa harvasen ilta shakkia tietokonetta vastaan puoleen yöhön saakka. Pitikin sattua. Kutsuin Jakobsonin Lapualle keskiviikkona pelaamaan sahakkia kerhoomme, johon hän totesi, että hänhän voisi pitää myös näyttelyn Lapualla. Näin nyt sitten edetään, Jakoboson tulee tulevana keskiviikkona Lapualle puolelta päivin keskustelemaan kaupungin kulttuuri-ihmisten kanssa mahdollisesta taidenäyttelystä kulttuurikeskuksessa ja sen jälkeen klo 16.30 kerhoomme pelaamaan shakkia.
Maakuntamatkaajat
Asiallinen tarkastus Seppo Jäätteenmäki
Teksti Jorma Lamminen