Sokkoretkellä 21.6.

Eläkeliiton Kustavin yhdistys Sokkoretkellä Mynämäellä tiistaina 21.6.2022

Tiistaiaamulla jännitettiin Suvitorilla, kun Holmbergin bussi tuli hakemaan matkalle lähtijät yllätysmatkalle. Vain matkanvetäjä ja bussin kuljettaja tiesivät, mihin lähdetään.

Aina ei tarvitse mennä kauas, kolmen vartin ajomatkan jälkeen oltiin perillä ensimmäisessä kohteessa Mynämäellä.  

Oppaamme Tarja Anttila otti vieraat vastaan entisen vanhainkodin rappusilla. Mynä-mynä-maa on Koneen Säätiön Saaren kartanon taiteilijaresidenssin ja Mynämäen kunnan yhteistyötaideprojekti. Yhteisöllinen purkutaideprojekti on toteutettu Lizelius-kodin entisiin toimitiloihin yli sadan tekijän voimin Saaren kartanon yhteisötaiteilija Pia Bartschin ja vierailevan yhteisötaiteilijan Meri-Maija Näykin johdolla.

Purkutaloon rakentunut kokonaisvaltainen monitaideteos pitää sisällään muun muassa installaatioita, seinämaalauksia, veistoksia sekä kuva-, tekstiili-, savi- ja sanataidetta. Lähes pelkästään kierrätysmateriaaleista toteutettu monen kymmenen teoksen kokonaisuus kuljettaa kävijänsä matkalle ajassa ja tilassa maailman ympäri dinosaurusten ajasta vuoteen 2100.

Mynä-mynä-maa on avoinna kesän ajan lauantaisin ja sunnuntaisin klo 12–18 (28.5.–14.8.)

Seuraava kohde oli Mynämäen Pyhän Laurin kirkko, se on rakennettu paikalle, jossa on ollut pysyvää asutusta jo esihistoriallisella ajalla. Paikalle lienee ensin rakennettu 1200-luvulla rakennettu puinen kirkko. Nykyinen kirkkorakennus kuuluu Suomen suurimpiin keskiaikaisiin kivikirkkoihin. 

Mynämäen kirkko on kooltaan, tilavuudeltaan, maamme kolmanneksi suurin keskiaikainen kirkko. Suurin on Turun tuomiokirkko. Kirkon koko on edustanut aikansa mahtisukujen valtaa paikkakunnalla. Keskiajalla rakennettu Mynämäen kirkko on omistettu Pyhälle Laurille (Laurentius), joka on köyhien suojeluspyhimys.

Sinikka Rikkilän maalaamia ikoneja oli esillä Mynämäen kirkon Asehuoneessa. Näyttely on avoinna kirkon aukioloaikojen puitteissa. 

Seuraavaksi suunnattiin lounaalle Tuomaksen Tupaan. Lounaslistalla oli broilerikeittoa, monenlaisia salaatteja ja Chili con carnea. Jälkiruokana kahvia ja suklaamuffinseja. Oli myös mahdollisuus tehdä ostoksia ja Veraisen leipomon tuotteita käytiin ostamassa kotiin viemisiksi.

Lounaan jälkeen parkkeerattiin bussi K-Supermarketin pihalle ja lähdettiin kävellen liikkeelle. Kovasti ihmeteltiin, että mihin se matkanvetäjä retkeilijöitä johdattaa, keskellä Mynämäen keskustaa... 

Hämmästys olikin melkoinen, kun astuttiin pioneja ja erikoiskasveja harrastavan Sarin perheen puutarhan portista sisään. Pioneja, perennoja, pensaita, puita - osa tutumpia ja osa taas vieraampia tavalliselle kotipuutarhurille. Sitten siirryttiin heidän "takapihalleen", jonne vie kolme porttia. 

Tässä nyt näkee, mitä tapahtuu, kun pioniharrastajan oma piha tulee täyteen, ja hulluus siirtyy seuraavalle asteelle, Sari kertoo nauraen. 

Silloin katse kääntyy naapurin tontille, ja Sarilla siinä oli kunnan omistama peltoalue, joka oli kaavoitettu lähiviheralueeksi. Hän kysyi kunnasta, saisiko ryhtyä omalla kustannuksellaan rakentamaan alueelle pionipuutarhaa, ja lupa heltisi. Sopimus laadittiin niin, että kunta vuokrasi puiston ylläpitoa vastaan, ja kasvit ovat Sarin perheen omistuksessa. Ja nyt, muutaman vuoden kovan ahkeroinnin jälkeen puisto alkaa jo näyttää siltä, millaiseksi Sari sen mielessään visioi. Piirustuksia ei ollut, mutta Sarilla on ilmiömäinen kyky visioida asiat päässään. 

Hommaa riitti ja Sari kiittääkin Kauko Kylänpäätä, joka uskoi Sarin haaveisiin ja halusi osaltaan panostaa keskustan viihtyvyyteen. Pionipuistosta on tarkoitus tehdä paikka, johon ihmiset pääsevät kävelemään, katselemaan ja istuskelemaan, ja tutustumaan pionien lisäksi myös erilaisiin perennoihin, puihin ja pensaisiin.

Pioneja on jo kaikkiaan noin 300 erilaista lajiketta. Osan Sari on kasvattanut vieressä sijaitsevassa omassa puutarhassaan siemenestä asti. Hän harrastaa myös risteyttämistä, eli itse kehitettyjä uusia pionejakin puistossa on.

Sari toimii myös aktiivisesti Suomen pionistit ry:ssä, jonka "isosisko" on naapurimaan Svenska Pionskällskapet. 

Puutarha on ollut Sarin harrastuksena aina, ja pionit veivät hänet mukanaan kauneudellaan ja helppohoitoisuudellaan.

Suurin viehätys tuli siitä, kun ymmärsin miten paljon erilaisia pioneja on. Että on paljon muutakin kuin se yleisin mummonmökin vaaleanpunainen kerrattu pioni. Se muuten on nimeltään "Saara" eli Sarah Bernhard, maailman suosituin pioni, eikä suotta!

Yhtä osaa puistosta Sari kutsuu nimiriveiksi, ja niissä kasvavien pionien luo on tulossa informaatioseinälle tietoa pioneista.

Puistossa on paljon erilaisia pionilajikkeita, joten kukinta-aikakin on pitkä, noin kaksi kuukautta.

Koska puisto rakentuu täysin omakustanteisesti pariskunnan voimavarojen mukaan, on puistossa käytetty paljon kierrätysmateriaalia. Osa on saatu kunnalta, osa yksityisiltä ja osa yrityksiltä.

Pionipuutarhapuisto sijaitsee Keskuskadun ja Kleemolankaaren välisellä alueella. Sen sivusta kulkee kevyen liikenteen väylä. Portti puistoon on väylän varrella.

Erilaisia istutusalueita on runsaan 3000 neliön alueella, muun muassa luonnonpioneja, sekä puita, erikoisuuksina muun muassa taikapähkinä ja mulperipuu.

Puisto on aidattu ja sinne tulee olemaan kukinta-aikaan vapaa pääsy aukioloaikoina.

Meidän ryhmällä oli ainutlaatuinen tilaisuus vierailla ensin Sarin omalla pihalla ja sen jälkeen hienon opastuksen kera tutustua juuri valmistuneeseen pionipuistoon. Lopuksi istuttiin heidän kodin terassilla jutustelemassa. Tarjolla oli myös mehua, kahvia ja keksejä. Kotiin viemisiksi jokainen sai valita Suomen Pionistit -seuran pionikynttilän ja Marlin sponsoroiman mehun.

Puiston elämää voi seurata Instagramissa: Pionipuisto (Peyonypark).

(kuvia löytyy kuvagalleriasta)

(Osa tekstistä lainattu Vakka-Suomen Sanomien haastattelusta 15.4.2021)