Yhteystiedot
Eläkeliiton Kannuksen yhdistys ry
Kannuksenkatu 36 69100 Kannus
Puheenjohtaja Riitta Laasonen
Lapsuuden vappujuttuja
Lapsena odotti vappua niin hartaasti, melkein kuin joulua, sillä sitä luuli, että kun on vappu kesä alkaa automaattisesti silloin. Vaikka olisi miten kylmää ollut, niin noin lapsi ajatteli.
Kovasti äitiä aina hätyyteltiin ottamaan "yläkomerosta" tai vintiltä kesävaatteita esille, vaikka äiti ymmärsi, että ei niitä nyt vappuna tarvita , kun on kylmää. Polvisukatkin olisi väkisin pitänyt saada pukea, ja jotkut remmikengät.
Usein sitten yritettiin värjötellä puolipalelluksissa niissä kesähepenissä, jos vanhemmat yleensä antoivat mennä niissä kamppeissa ulos asti.
Vappuviuhkat oli myös sellainen aarre, joka vappupäiväksi otettiin jostakin "kutjusta" ( tallesta) esille. Niiden kanssa pihassa juostiin ja aina niistä joitakin rimpsuja irtoili, että vuosi vuodelta se kummasti pieneni.. Sitten taas vapun jälkeen ne vietiin sinne kutjuun. Ei niitä joka vuosi osteltu uusia.
Kait sitten myöhempinä aikoina ilmapallojakin saatiin, samoin joitakin vempaimia, mitkä pyörivät tuulessa ulkona juostessa sellainen kädessä.
Samoin kuin nykyäänkin sima ja munkit kuuluivat myös lapsuuden vappuun. Simaa tehtiin oikein tonkkaan, että sitä riitti isoon sakkiin. Simaa tehtiin kyllä muulloinkin pitkin kesää janojuomaksi...kotikaljaa myöskin.
Samoin munkkeja leivottiin iso taikina. Paistaminen ei tainnut olla aina niin mukava juttu, mutta mitäs me lapset siitä ymmärrettiin. Oltiin vaan hyvillään, kun munkkeja paistettiin.
Monet mukavat vaput on lapsuusaikoina saanut viettää, vaan kummasti ne asiat häipyvät tuonne jonnekin muistin syövereihin, mutta onneksi silti joitakin perusasioita on mielessä.
Yleensä vappu oli monissa taloissa päivä jolloin nostettiin kellarista perunat siemenperunoiksi itämään ja maahan laittoa varten.