Muistelua lapsuuden juhannuksista

Näin iän karttuessa huomaa, että usein ajatus palaa lapsuuteen ja nuoruuteen ja muisteluun sen ajan tapahtumia, myös juhannuksen juttuihin.

Elävästi muistuu mieleen senkin, että ei ollut kiva lapsen kuulla, kun vanhemmat ihmiset totesivat, että kesä on mennyt, kun juhannus on vietetty. Ei oikein käsittänyt mitä he tarkoittivat.

Täytyy kyllä myöntää, että tänä päivänä ajattelee, että ehkä jollakin tavalla kesä on kauneinta juuri kevätkesällä, ennen juhannusta. Uusi tuore vihreys, lintujen elämä ja laulut, luonnon kukoistus...kaikki.

Lapsuuden juhannuksiin kuului koivut porraspäässä, joskus myös rahkamatto rappusten edessä.

Saimme vähän rahaa ja pääsimme kyläkaupasta ostamaan karkkia mikä oli siihen aikaan aika harvinaista herkkua.

Juhannukseksi isä haki myös "limsakorin" joka jaettiin tasan lasten kesken.

Mummu tai äiti keittivät aina punaista- tai juhannusheraa joka nykyään on ihan herkkua, mutta ei ehkä silloin oikein ollut.

Kun kaikki oli siivottu ja puunattu, seinät ja katto ripsottu tuoreilla koivunoksilla.  Kesäiset pitsiverhot tärkätty tärkkäyspuissa  ja laitettu ikkunoihin joista viimeistään juhannukseksi otettiin tuplalasit pois.

Puhtaat pestyt matot laitettiin lattialle, liina pöydälle vahakankaan sijaan ja luonnonkukkia maljakkoon, usein syreenin oksia jos ne siihen aikaan olivat kukassa.

Muistan myös ihan lapsuudesta, kun aikuisia kylältä lähti juhannusjuhlille "tuomipakoille" ja lava-autolla sinne menivät. Haluaisin muistaa, että oli Laakson Aimon auto jolla kylältämme menivät.

Varmaan meillä monella on myös omia muistoja juhannuksesta Kalajoen hiekkasärkillä.

 

Nykyään voi sanoa, että juhannukseen kuuluu nauttiminen luonnosta ja varmasti niin monelle veden äärellä mökkeillen joilla sellainen on. Mikä onkaan sen mukavampaa kuin Suomen suvessa viettää juhannusta mökillä, mutta myös muuallakin aistii sen juhlallisuuden tunteen.

Varmaan meillä monella tuon ajan lapsella ja nuorella muistelmat on pitkälti samansuuntaisia.

Onko se kuitenkin niin, että näin ikäihmisenä se tunnelma syntyy ihan ihmisen sisällä, kaikesta mitä elämässä, ympärillä luonnossa on........luulen niin.

Tämä runo / laulu nostaa mieleen montakin asiaa lapsuuden juhannuksista ja onhan tässä monta tämän päivän elämäänkin liittyvää juhannusjuttua:

"Juhannus on meillä herttainen, kirkas taivas on sininen. Pirtti on jo pesty, puhtoinen, pihamaakin laastu on. Koivujen lehvät portailla huiskii, kesän juhlasta pihlaat kuiskii. Metsiköstä kielot kannettiin, sinikukat huoneisiin. Arkityönsä väki lopettaa, kaikki iltaa jo odottaa. Kalliolle kokko kohoaa, kunhan yöhyt ennättää. Sielläpä silloin laulut ne soivat, suuret, pienet kun karkeloivat. Räiskyellen kokko palavi, kesäyöhön sammuvi „

Tässä lauluna: https://www.youtube.com/watch?v=sGudv8W2aLg

IHANAA KESKIKESÄN JUHLAA!