VIERAILU KOSKENKORVALLA

Tähänkin retkeen oli korona-epidemia päässyt vaikuttamaan, ja vieläpä aika runsaasti.

Video matkasta katso.

Sari Koskenkorvan kanssa oli jo vuosi takaperin sovittu  päivämäärä, jolloin vierailisimme Etelä-Pohjanmaalla Ilmajoen kunnan Koskenkorvan kylän Kossu-museolla. Korona siirsi kuitenkin vierailuamme useita kertoja, mutta nyt, lokakuussa 2021, vihdoin onnistuimme.

Maskit on siis toistaiseksi heitetty nurkkaan ja museot ynnä muut mielenkiintoiset näyttelyt ja tapahtumat ovat jälleen yleisön tavoitettavissa. Ei kun menoksi!

Kannattaa tutkailla valppain silmin nettiä, sieltä tämäkin kohde löytyi. Aivan erinomainen kohde äijille, siispä sähköpostia lakeuksille. Vierailu sovittiin ja alkoi nimien keruu.

Parikymmentä kiinnostunutta äijää löytyi, mutta näin pienellä osanottajamäärällä matka tulisi liian kalliiksi. Jotain pitäisi keksiä, jotta porukkaa tulisi lisää. Niin sitten käännyimme naisten puoleen, josko sieltä tulisi apua. Ja tulihan sitä.

Kolmekymmentäviisi ( 35 ) matkaajaa meitä lopulta oli, kun tihkusateisena syyspäivänä starttasimme pitkälle ajomatkalle kohti Ilmajokea. Kahvit Ylöjärven Juustoportissa, pieni tauko ja takaisin baanalle.

Hyvin oli aikataulu laadittu, sillä hieman ennen yhtätoista eli juuri sovittuun aikaan kaarsimme Koskenkorvan tehtaiden vieritse museon pihaan. Pariskunta Koskenkorva oli jo meitä iloisesti hymyilevänä ovella vastassa, ja tunsimme itsemme todella tervetulleiksi.

Ennen museon esittelyä meille kerrottiin koronan aiheuttamasta turistipulasta ja vaikeuksista tämän tyyppiselle toiminnalle. Ehkäpä juuri siksi meidät otettiin niin ystävällisesti vastaan. Vaikutti kyllä siltä, että tämä pariskunta on aina yhtä ystävällinen vierailleen oli koronaa tai ei.

Museo esiteltiin videoin ja valokuvin ja varsin mielenkiintoisesti kerrottuna.


Aina väliin maisteltiin pientä purtavaa ja palan painikkeeksi tarkoin valittu ryyppy. Tunnelma oli mitä parhain ja meidän kantahämäläistenkin kielenkannat aukesivat. 


Esittelyn päätteeksi tutustuimme museon esineistöön, jota olikin runsaasti seinillä. Kaikki esineet liittyivät enemmän tai vähemmän alkoholin valmistukseen ja Koskenkorvaviinan historiaan, mutta niin oli tarkoituskin. Vielä tuliaisia museon myymälästä ja takaisin bussiin pitkälle kotimatkalle.

Patsaat ja muut nähtävyydet eivät enää jaksaneet kiinnostaa, mutta sen verran pysähdyttiin tien poskeen, että näimme missä on Nuijamies-patsas. Patsas oli tosin tiestä niin kaukana, että emme lähteneet ulos bussista. Pelkän aitauksen katselu riitti tällä kertaa.
Nuijamiesten- ja Jaakko Ilkan muistomerkki 

Jalasjärven Juustoportin lounas tuntui maistuvan, vaikka ei nyt aivan gourmeeta ollutkaan. 

Vielä poikkesimme uudelleen Ylöjärven Juustoporttiin kahvitauolle. Vierailu oli hieman pettymys, sillä meille ei ollut paistettu omia pullia, vaikka ilmoitimme vierailustamme etukäteen. Vitriinistä kuitenkin löytyi kaikille jotakin, joten emme valittaneet.

Sen opimme, että näin pitkälle ajomatkalle ei kannata haalia liikaa ohjelmaa. Mekin hieman karsimme suunnitelmista, ja silti päivästä tuli vanhoille ihmisille aivan riittävän pitkä.

Juustoportit on nyt vähäksi aikaa nähty ja keskitymme seuraaviin kohteisiin. Niitähän meillä jo onkin runsaasti suunniteltuina, käykää kotisivuilla.

Museo oli hieno ja henkilökunta miellyttävää. Tällaisia kohteita kaipailemme ja etsimmekin koko ajan. Toivottavasti hieman lähempää.

Kiitos kaikille mukana olleille!

TV ja TtK