Sokkomatka Tytyriin

Olipa erikoinen, mutta samalla tavattoman kiinnostava kohde tämänvuotisella sokkomatkalla.

Toinen bussi lähti Lasimäeltä ja toinen Parolasta, kohtauspaikkana Wetteri. Siitä lähdettiin Samin ja Jounin kuljettamilla busseilla moottoritietä etelään. Hyvinkään kohdalla käännyttiin länteen kohti Tammisaarta ja Hankoa, eikä vielä tainnut kukaan arvata lopullista kohdetta.

Vasta kun käännyimme Hanko-tieltä oikealle kohti Lohjan keskustaa, joku arveli kohteeksemme Tytyrin elämyskaivosta. 

Eikä väärin arvellutkaan, Elämyskaivos oli tämänkertaisen sokkomatkamme kohde.

Tytyrin Elämyskaivos on perustettu yli sata vuotta vanhaan kalkkikivikaivokseen Lohjalle. Elämyskaivoksen vieressä on edelleenkin toiminnassa oleva kalkkikivikaivos.


Kone Oy on sijoittanut käytöstä poistetun kaivoksen kuiluihin hissien koeaseman, jossa testataan Koneen pikahissejä ja sellaisella mekin pääsimme ajelemaan.

Kaikille jaettiin tuloaulassa vihreät kypärät ja kerrottiin lyhyehkö tuloinfo. Toinen puoli ryhmästämme lähti luolastoon kahville, ja toinen puoli lähti oppaiden kera kaivoskierrokselle.

Koneen pikahissi kulki 6m/s kahdeksankymmenen (80) metrin syvyyteen, jossa sijaitsivat sekä kahvila että varsinainen kaivosympäristö. Vaikka joitakin pikahissi hieman jännitti tai jopa pelotti, niin hienosti päästiin sekä alas että myös ylös.

Alhaalla nähtävää riitti: pimeyttä, 

valaistusta, koneita, kalustoa ja jopa musiikkia. Vaikuttavinta olikin kuunnella Edvard Griegin "Vuorenpeikkojen tanssi" pimeässä kalkkikaivoksessa, jota värikäs  valoshow säesti. Kerrassaan upeaa!

Harvoin on kahviteltu näin syvällä maan alla, mutta nyt sekin on koettu. Sämpylä maistui, eikä erikoisruokaakaan ollut unohdettu. Kiitos henkilökunnalle maittavasta kahvituokiosta! 

Maan pinnalla vallitsi lähes täysi kesä. Istuimme hetken auringosta nauttien ja odottelimme viimeisiä luolastosta tulijoita, ennen kuin matkamme jatkui.


Ruokapaikka pysyi salaisuutena, kunnes kaarsimme Kisakallion Urheiluopiston pihaan. 




Nautimme urheilijoille kohdistetun, ravitsevan ja maittavan lounaan. Hyvin tuntui maistuvan, vaikka tunnelikahvilan sämpylöiden nauttimisesta olikin kulunut vasta tovi.

Leppoisan ruokailutuokion jälkeen poikkesimme vielä kotimatkalla Ullan Pakariin, jossa perinteisesti käymne nauttimassa retken päätöskahvit ja teemme samalla hieman leipäostoksia.

Matkan päätteeksi sateli osallistujilta lähes pelkkiä kiitoksia retkikohteen valinnasta. Erikoinen ja mielenkiintoinen paikka, sanoi lähes jokainen mukana ollut.

Tällainen sokkomatka tällä kertaa.

Kiitos kaikille!
 

Kuvat Eija V.

TV