Salon iltatori

Olisipa meilläkin tällaista torielämää! Torstai-iltaisin Salossa sykkii.

Salo on onnistunut siinä missä muut ovat epäonnistuneet. Iltatori täynnä ihmisiä, myyjiä ja esiintyjiä. 

  Kauniita kukkaistutuksia, iloisia ihmisiä, nuoret ja vanhat sulassa sovussa.

Koska olimme kuulleet Salon iltatorista pelkkää hyvää, niin päätimme lähteä katsomaan paikan päälle. Mustat autot starttasi Iittalasta, poimi matkalta porukkaa kyytiin ja loput Wetteriltä. Bussi oli viimeistä paikkaa myöten täynnä kun kaarsimme kohti Saloa.

Tammela, Somero, Salo, 120 km ja puolitoista tuntia. Säätiedot eivät olleet luvanneet hyvää, mutta perillä aurinko paistoi.

Tori sijaitsee kauniilla paikalla joen varrella. Ympärillä on komeita, vanhoja, hyvässä kunnossa olevia puurakennuksia, mitkä meillä Hämeenlinnassa on pääosin tuhottu. Eivätkä joen ylittävät sillatkaan maisemaa pilaa, päin vastoin. 

Toinen toistaan kauniimpia kukkaistutuksia oli joka puolella. Niihin on Salossa selvästi panostettu.

 Ryhmä hajaantui nopeasti ympäri toria. Joku osti herneitä, joku perunoita. Aika moni suuntasi laivaterassille huurteiselle.

Ruoka maistui. Makkaraperunat on monelle edelleen "se juttu". Osa meni syömään oikein pöytäliinoilla katettuhin hotellin pöytiin. Paistettu siika ja valkosipulileipä oli kuulemma hintansa väärti.

Mutta nyt! Nyt on tarjolla musiikkia huipulta.

Torin esiintymislavalle saapuu todellinen suursuosikki, kansan syvien rivien rakastama


Kuva Timo Korhonen

Mäntyharjun " poika " Kake Randelin.Kake on nykyään niin varttuneemman väen kuin nuorisonkin suosikki, ja keikat ovat lähes aina loppuunmyytyjä.

Hänen hittinsä "Kop, kop, kop", " Kielletyt tunteet", "Tarja sinä rakas"," Kuin joutsenlaulu", "Junnu huoleton" ja monet, monet muut ovat jääneet ikuisesti soimaan kevyen musiikin ystävien rumpukalvoihin, ja nyt me pääsemme niitä itsekin paikan päälle livenä kuuntelemaan.

Sillalla oli sentään meillekin sopivaa ohjelmaa. Tyylikkäästi pukeutuneet ihanat burleskinaiset ilahduttivat niin silmiä kuin korviakin, sillä neitokaiset olivat myös kovia juttelemaan, jopa meille turisteille.

Kirpputori oli laajalle levinnyt. Lähikadut oli suljettu autoliikenteeltä ja myyjiä oli paljon. En huomannut kävikö meistä kukaan, itse en kerinnyt.

 Aika paljon ihmiset seurasivat "ankkakilpailua". Keltaisia muoviankkoja kipattiin Salonjokeen ja katsottiin kenen ankka ui ensin maaliin.

 Kaksi ja puoli tuntia kului koko lailla nopeasti. Pisaraakaan ei satanut, mutta paluumatka olikin sitten jotain aivan muuta. Vettä tuli niin sanotusti taivaan täydeltä. Perunamaalle tekee hyvää, ei ehkä niin hyvää kuivalle viljalle. Ja joku näki "Salon muraalin", joku ei.

 Kaikki viisikymmentä osallistujaa vaikuttivat tyytyväisiltä, hyvä niin. Nyt oli tällainen vähän erilainen matka, seuraava on kenties jotain muuta.

teksti TV, kuvat TtK, Ts ja TV,
tekninen toteutus TtK