Keitelläänpä rapuja Äijät

Tämä jos mikä on miesten hommaa. Jostain syystä tällainen tapa on aikojen kuluessa meidän miesten hommaksi jäänyt.

Ei siis auta purnata vastaan, hommiin vaan. 

Vielä ei ole myöhäistä, rapuja saa edelleen. Jos ei itsellä ole rapumertaa tai muutenkaan ei itse harrasta ravustamista, voi aina kysyä kaverilta.

Joku voi vaikka olla niin ystävällinen, että lahjoittaa ylimääräiset rapunsa pois. Sellaisiakin ihmisiä löytyy, minulle nimittäin kävi juuri niin. Ja voihan niitä rapuja ostaakin, jopa valmiiksi keitettyinä. Ovat vaan vähän turhan hintavia.

Mukavahan rapuja on keitellä, varsinkin kun ei itse joudu kiehuvaan veteen. Ei auta kuitenkaan ajatella mahdollista rapujen kokemaa tuskaa, muuten jää herkuttelematta.

Minulle kävi näin:

Sain puhelun ja kysyttiin otatko rapuja? Otan, vastasin.

Sain siis muutaman kymmentä oivallisen kokoista saksiniekkaa. Ravut vaan sumppuun odottelemaan sopivaa keittopäivää. Vähän lohkottuja perunoita mukaan etteivät nälkään kuole.

Keittelypäivä koitti viimein viikon päästä, lauantaina. Vesi kiehumaan kaasuhellalle, yhteensä kuusi litraa. Suolat perään, kaksi desilitraa karkeaa merisuolaa sekaan. Vielä viisi sokeripalaa, en tiedä mitä varten. Jossain ohjeessa kuitenkin niin luki. Ja puntti kruunutilliä.

Ravut sumpusta, yli neljäkymmentä niitä oli. Jokaisen huuhtelin yksittäin saunan vesihanan alla. Koko ajan pelkäsin, että joku saa kauhuissaan napattua sormestani kiinni, mutta eipä saanut.

Sitten olikin raaka homma vuorossa. Pihdeillä rapua niskasta kiinni ja kiehuvaan veteen. Elävänä pitää veteen laittaa, ettei syödessä tule vatsavaivoja. Eivät kauaa sätkineet, sekunnin tai kaksi. Koko satsi kerralla veteen vaan, yksitellen.

Kymmenen minuuttia keittelin. Keittoaikahan alkaa siitä, kun vesi rupeaa uudelleen kiehumaan. Aika pian ne jo rupesivat punoittamaan, minuutissa.

Sitten se hankalin vaihe eli jäähdytys. Jotkut kuulemma antavat jäähtyä hiljalleen keittoliemessä, mutta minä halusin nopean jäähdytyksen. Ensin kuitenkin vanhat tillit pois keitinvedestä ja uutta tilliä tilalle.

Siispä rakentelin vanhasta lasten kylpyvannasta   helpon jäähdyttimen. Vannan toisen pään alle tiili, jotta jäähdytin on hieman kallellaan. Rapukattila matalaan päähän siten, että kattilan reunat ovat jäähdytysveden pinnan yläpuolella, kattilan alle tarvittaessa koroketta. Letkulla varovasti kylmää vettä vannaan, kyllä toimii. Liika vesi valuu koko ajan pois, letkusta tulee uutta jääkylmää vettä tilalle ja kuinka ollakaan: meillä on toimiva jäähdytin.

Jäähtynyt kattila viileään paikkaan odottelemaan, jääkaappiin, kylmäkellariin tai miksei vaikkapa maakuoppaan.

Hämärän tullen sitten herkut esiin. Kaunis kattaus, paahtoleipää, voita, tilliä, valkoviiniä ja ehkä yksi snapsi. Ja hyvää seuraa.

Tuoksu ja maku, kaikki yhteen sekoittuneina. Aahhhhh.....
Muuta ei tarvita. Täydellistä herkkua!

sanoo " mies keittiöstä "