Yhteystiedot
Puheenjohtaja
Raija Örn
Lasitehtaantie 12
14500 Iittala
raija.orn@pp.inet.fi
Olipa näytelmä!
Harvoin olen nähnyt näin modernia esitystä teatterin lavalla. Mielipiteet jakautuivat aika lailla tasan: kehuttiin erikoisuutta tai haukuttiin liian nykyaikaiseksi. Olipa kaksi henkilöä jopa sitä mieltä, että näytelmä oli täydellistä pas.... sontaa.
Niin tai näin, kaksikymmentä meitä oli lähtenyt matkalle. Vekan komeaa bussia ajoi tällä kertaa Rauno, jolla oli vapaapäivä HPK:n ajovuoroista. Silloinhan joutaakin hyvin meitä kuskaamaan.
Ennen teatteria söimme todella maittavan aterian Ravitsemusliike Aistissa. Se sijaitsee sopivasti samassa kiinteistössä kuin TTT ( Tampereen työväen teatteri ),
joten ruokailun jälkeen oli vain muutaman kymmenen metrin matka itse teatteriin. Emme kastuneet, vaikka taivaalta sateli inhottavasti kosteaa räntää.
Hannu Salaman kirjaa ei kovinkaan hyvin tunnistanut näytelmästä. " Pate nussii " ja " taidetaan olla Pispalassa, kun on verinen perse ikkunassa" olivat tuttuja lauseita. Paljon muuta en muistanut kirjasta, mutta olihan sitä siinäkin.
Näyttelijöiden artikulointi oli pääosin aika selkeää, mutta välillä oli kohtauksia, joista ei saanut selvää vaikka kuinka pinnisteli. Melu taas oli ajoittaiin melkoista, josta toki henkilökunta meitä varoitteli etukäteen.
Jos eräs näyttelijöistä oli raskaana, siltä ainakin näytti, niin taitaa tulevalla lapsella olla tinnitus jo syntyessään. Niin kovaa oli rumpukoneen jyskytys.
Parasta musiikissa oli sellolla soitettu Adaccio, joka eräässä kohtauksessa soi kauniisti taustalla. Itse kohtausta en sitä vastoin ymmärtänyt, kuten en montaa muutakaan kohtausta.
Jos teatteri on menossa tähän suuntaan, niin paljon jää katsojia pois. Kuitenkin, kaikesta kritiikistä huolimatta, katsomisen arvoinen kokemus. Mehän emme missään tapauksessa ole kalkkiksia, jotka eivät hyväksy kokeilevaa teatteria. Annetaan nuorille mahdollisuus yrittää.
Ei kuitenkaan ollut minun mieleeni, mutta koska jaksoin katsoa loppuun saakka, siinä täytyi olla jotain hyvääkin. En kuitenkaan taputtanut.
TV, tekninen toteutus Tk, kuvat Tapio s. ja Timo K.
Jatkoa kertomukseen...
Olin toinen niistä, joka bussiin tullessaan sanoi TÄYTTÄ PASKAA!. Kotimatkalla mietin sisältöä ja kun aamulla heräsin, olin täysin kääntänyt kelkkani. Tämähän oli Juhannustanssit nykypäivänä. Kun tekijät ovat nuoria, he toimivat oman kokemuspohjansa varassa. Esitys oli AIVAN MAHTAVA.
Sehän kertoi nykynuorison pahoinvoinnista, joka viina- tai huumehöyryssä ilmenee kaikenlaisena sekoiluna. Yksi haikailee menetettyä rakkautta ja yrittää saada exää takaisin, toinen on ujo ja syrjäytynyt, eikä osaa toimia joukossa, kolmas hakee ex tyttöystäväänsä, jolta oli joskus saanut ja vonkaa taas. Neljäs on filosofi ja miettii Sorsan sielunelämää, joku yrittää itsemurhaa tai ainakin uhkaa. Kaikki päättyy suureen pamaukseen, ei alkuräjähdykseen vaan auto-onnettomuuteen ja kuolemaan joidenkin kohdalla.
Lavastus oli todella kekseliäs ja toimiva. Oli todella monitoimibussi.
Kannattaa käydä ja kokea. Ei se ollut mikään "Onks Viljoa näkyny"- tyyppinen aivottomille tai aivot narikkaan pistäneiden teatteriesitys.
HIENOA JA RAJUA KOKEILEVAA TEATTERIA NYKYAJAN TEKNIIKKAA HYVÄKSIKÄYTTÄEN
HYVÄ NUORET.
TtK