päivitys 30.8.2022
Jokaisen elämän taipaleella sattuu ja tapahtuu yhtä jos toistakin joista haluaisi kertoa ystävilleen. Moni asia painaa mieltä hyvällä tai ikävällä tavalla ja asiasta kertominen voisi tuoda helpotusta ainakin hetkeksi joten tartu tilaisuuteen ja rohkaise mielesi ja avaa sanallinen sielusi antamalla ystäville tilaisuus kuulla tarinasi. Mikään mielessä säilynyt muisto tai tapahtuma jonka olet, tai ysäväsi, on kokenut ei ole salaamisen arvoinen ja siksi toivomme että kerrot sen julkisuuteen. HALUAMME että kerrot pienistä tai suurista, tapahtumista tai tehdyistä matkoista ja pistä tulemaan oma tarinasi Veikolle joko paperilla tai viestinä os, veikko.vekara47@gmail.com
Kerro yksi tarina kesänaikana tehdyistä matkoista ja havannoista:
Jo kevätauringon alkaessa lämmittää kääntyvät monien ajatukset kesään, lomaan, erilaisiin mielenkiintoisiin kohteisiin ja matkoihin joita kesänaikana voisi tehdä. Lähes kaikkien mielestä kesään kuuluu matkailu vaikkapa tiettyihin tapahtumiin tai sukulaisia tapaamaan. Jokainen kesä ja jokainen matka ja ovat erilaisia ja jäävät muistoihin omana seikkailuna.
Seuraavassa kerron omasta, vaimon kanssa, kesän aikana tehdyistä matkoista, matkakohteista, kokemuksista matkanvarrelta ja kesän tarjoamista havainnoista.
Aikaisemmin tapana on ollut suunnitella, varata ja aloittaa kesämatkat jo hyvissä ajoin ennen juhannusta mutta erilaisten esteiden ja yhteensattumien johdosta matkaan lähdimme ”vasta” sopivasti juhannukseksi.
Suuntasimme suoraan siskoni luokse länsirannikolle, Kristiinan kaupungin lähelle, ihanaan merenranta idylliin jossa mereltä tuleva tuulahdus ja lämmin merivesi toivat helpotusta vallitsevaan helteeseen. Juhannusta juhlimme, helteestä huolimatta, saunoen ja grillaten isäntäväen tarjoamia herkkuja. Juhannuksen jälkeen jatkoimme kierrosta etelän suuntaan kuitenkin merellisissä maisemissa mökkeillen.
Viikon kestäneen kierroksen jälkeen oli palattava kotipuoleen hoitamaan sovittuja tehtäviä, vaihtamaan vaatevarastoa mutta ajatuksissa oli jo uusi matka suunnitelma.
Seuraavaksi suuntasimme kohti keski- suomea jossa vietimme ensimmäisen yön ja sieltä edelleen Savon sydämeen, oikeiden immeisten maalle. Majoituimme, aikaisemmilta matkoilta, tutuksi tulleeseen Koljonvirran vanhaan mutta kunnostettuun majataloon jossa viivyimme kaksi yötä.
Seuraavaksi jäljennös majatalon pitäjän, oikean savolaisen, paikastaan laatima mainos.
Tervetulloo: Tiällä Iijärven rannalla yöpyvät jo aekanaan pohjoseen mänijät ja sovan aekaan ite Sandels. Tiällä riittää tapittamista ja puuhoo kersoille ja vanahuksille ja keskenkasvusillekkii. Talo on täännä tarinoeta ja elävä pihamua tarjoo lorvijoelle lupsakan irtaantumisen ja tuop uusia näkökulumia arkipäiviin, jos tuutta työporukalla tyhypäevään tai muuten vua ilakoimaan.
Myö aren ahertajat ja juhliin junnaelijat tehhään tätä työtä rakkaavella jo vuojesta 2012 lähtiin. Ollaan luotu tänne kotosa ja hiastempone ilimapiir. Meeltä löötyy mutkatonta palavelua ja jokkaine asiakas otetaan huomioon iha ihtenää. Tiällä teetä palavelloo ammattitaetone porukka. Meelle tuut ku toeseen kottiis!
NO; Suomenkielelläkin kyllä hyvin selviää vaikka edelliseen kirjoituksen suomentaminen onkin tarpeen.
Koljonvirran maiseman näkymättömät kerrostumat heräävät eloon juuri taisteluiden ja tarinoiden Koljonvirralla. Miljöö, muistomerkit ja muinaisjäänteet, jotka ovat painaneet jälkensä maisemaan, kertovat alueen värikkäästä historiasta.
Parhaiten Koljonvirta tunnetaan kuuluisasta Suomen sodan taistelusta 27.10.1808, joka käytiin Ruotsin ja Venäjän välisessä Suomen sodassa. Perääntymässä olleet Johan August Sandelsin johtamat ruotsalaisjoukot onnistuivat torjumaan ylivoimaisten venäläisten hyökkäyksen salmen yli. Nykyisin kesällä alueen vierailijoita viihdyttävät monet eri tapahtumat ja Mansikkaniemen kesäteatterin näytökset.
Nykypäivänä Koljonvirta on kulttuurihistoriallisesti merkittävä alue, josta löytyy myös Suomen kansalliskirjailija Juhani Ahon museo. Tutustuimme tietenkin museoon sekä sota-ajan muistomerkkiin sekä muuhun majatalon tarjontaan.
Sen jälkeen suuntasimme jälleen maantielle ja kohti kotikaupunkia Joensuuta. Matkan aikana ja maisemia katsellessa myös saimme kokea harvinaisen voimakkaan sateen.
Joensuussa majoituimme edulliseen majataloon kaupungin laidalle josta oli vain kävelymatka keskustaan.
Ihmetyksen kohteena oli aikaisemmasta, uudistettu, nykyaikaistettu ja samalla laajennettu torialue. Tori käyntiin kuului tietenkin kahvit possumunkin kanssa.
Kun kotiseudulla harvoin tulee käytyä on se monella tapaa tunteita ja muistoja herättävä.
Tutuksi tulleet tiet ja maisemat sekä tietenkin hiljainen hetki ja kukkanen vanhempieni hautakummulle ovat asioita jotka luovat omat muistonsa. Majapaikassa tuli vietettyä kaksi yötä ja saunottua molempina iltoina.
Pian oli kuitenkin jatkettava matkaa ja nyt kohti Kouvolaa ja sairastunutta veljeä tapaamaan. Matkalla pysähdyimme vielä yhdeksi yöksi Imatralle.
Kouvolassa pysähdyimme tervehtimässä veljeäni ja jatkoimme sitten kohti lähtöpistettä eli kohti Turenkia.
Yhteenvetona tämän, hieman erilaisen, kesän matkailusta on jäänyt mieleen montakin erikoisuutta edellisiin matkoin verrattuna.
Ensiksi vaikka kilometrejä kertyi mittariin yhteensä hieman yli 2000 km niin merkittävää oli, lomakaudesta ja hyvistä lomasäistä huolimatta, autoliikenne oli todella vähäistä kaikilla suunnilla. Etenkin ulkomaalaisten autojen osuus oli lähes nolla mutta vastaavasti suuret tietyö hankkeet näkyivät kaikkialla. Aikaisempien kesien tapaan ei myöskään tienvarsilla näkynyt kuin yksi ainoa mansikan tai herneiden myyjä. Myös hotellit, paikalliset matkailu, - ja majoituskohteet sekä ympärille rakennettu palvelutarjonta vasta heräilivät toimintojansa aloittamaan.