Toiminnanjohtajan turinat

Arvokas vanhuus on ihmisoikeus

Hyvinvoinnin ja terveyden ministeriryhmä käsitteli tiistaina 12. helmikuuta 2019 kokouksessaan vanhuspalvelujen tilannetta. Ministeriryhmä päätti käynnistää työn vanhuspalvelulain uudistamiseksi jo tällä hallituskaudella.

Työ kattaa koko vanhuspalveluiden kokonaisuuden. Työtä varten asetetaan laajapohjainen virkamiestyöryhmä, joka valmistelee esityksiä lainsäädäntöön tarvittavista muutoksista vaikutusarviointeineen vuoden 2019 loppuun mennessä.

Ministerityöryhmän työn lähtökohtana on oltava arvokas vanhuus. Se pitää sisällään kaiken, mitä vanheneva ikäihminen tarvitsee.

Arvokas vanhuus - sen tulisi olla niin selvä oikeus kuin ihmisoikeudet yleensäkin ovat. Oikeus, jota ei kyseenalaisteta ja jonka pohjalle kaikki uudistukset, palvelut ja hoito vanhuudessa perustuvat. Vanhustenhuollon tulee olla sydämestä lähtevää ajattelua ja toimintaa. Vanhuksilla on äänioikeus, mutta myös oikeus tulla kuulluksi kuten jokaisella ihmisellä. Heillä on myös itsemääräämisoikeus ja oikeus vaikuttaa omiin asioihinsa. Heillä tulee olla oikeus luottaa turvallisesti tulevaan. Elämän pitää jatkua läpi elämän hyvänä, myös vanhuudessa.

Mielestäni arvokas vanhuus tarkoittaa sitä, ettei ihminen ikääntyessään menetä osaamistaan, kykyään kertoa mielipidettään tai menetä ihmisarvoaan. Konkreettisemmin tämä on esimerkiksi sitä, että iäkkäillä on iästään ja toimintakyvystään riippumatta mahdollisuus elää omanlaistaan hyvää elämää omissa yhteisöissään. Näkökulma ei koskaan saa kapeutua siihen, että iäkkäät ihmiset nähtäisiin vain palveluiden tarvitsijoina ja käyttäjinä. Iäkkään ihmisen on saatava olla osallistuja ja toimija omien voimavarojensa mukaisesti.

Olen sitä mieltä, että julkista keskustelua vaivaa erityisesti kaksi asiaa: Ensinnäkin se, että ikääntymistä pidetään suurena ongelmana, vaikka pitkä ikä on suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan yksi suurimpia saavutuksia. Aktiiviset ikäihmiset ovat meille suuri voimavara, puhumattakaan siitä työstä, jonka he ovat jo tehneet vuosikymmenten kuluessa yhteiskuntamme rakentamisessa.

Toinen asia on se, että ikäihmisistä puhutaan usein yhdenmukaisena ryhmänä. Näinhän asia ei ole, sillä mikään ikäryhmä ei ole tarpeiltaan tai mielipiteiltään samanlainen. Millainen vanhusten asema on tämän päivän Suomessa – mitä hyvää, mitä puutteita? Suomalaisesta vanhusten hoidosta ja hoivasta annetaan usein hyvin kielteinen kuva. On totta, että meillä on puutteita, mutta samalla tiedämme, että monissa kunnissa, niin kotiin vietävissä palveluissa kuin hoidon ja hoivan puolellakin tehdään paljon hyvää työtä. Hyvää on sekin, että uusi vanhuspalvelulakimme on erittäin kunnianhimoinen ja myös kansainvälisesti kiinnostava.

Mielestäni julkisuudessa käyty keskustelu on tuonut esiin huolestuttavia asioita vanhustenhoidon tilasta Suomessa. Ikäihmisten kohtelu ei kaikkialla täytä toimintamme arvolähtökohtia ja luottamusta palveluihin on rapautettu. Asia on vakava. Julkinen keskustelu epäkohdista on vahvistanut käsitystä siitä, että tarvitaan laaja ja huolellinen valmistelutyö, jotta vanhusten palveluihin saadaan yhtenäiset käytännöt ja ratkaisut. Hoitajien riittävyys ja määrä on oltavaosa tätä valmistelua.

Pekka Mäkinen

toiminnanjohtaja

Eläkeliiton Ylä-Savon piiri