Pohjois-Karjala
Yhteystiedot
Puheenjohtaja
Seppo Kotilainen
040 016 1390
seppo.kotilainen@hotmail.fi
Heinävesi
Toiminnanjohtaja
Marja-Leena Räsänen, puh 0400271453
Pykäliköntie 173, 82200 Hammaslahti
12leena03@gmail.com
IKÄÄNTYMINEN JA KOGNITIO - Sirkku, Henna, Eliisa ja Heli
KOGNITIIVINEN TOIMINTAKYKY
Kognitiolla tarkoitetaan älyllisiä ja psykologisia toimintoja, joiden avulla ihminen käsittelee tietoa ja ympäristöään. Kognitiivinen toiminta sisältää monimutkaista informaatin käsittelyä ja liittyy kykyyn hahmottaa ja suorittaa monimutkaisia tehtäviä. Ihmisen aivot käsittelevät jatkuvasti tietoa. Tämä tiedonkäsittely on suurimmaksi osaksi tiedostamatonta.
Kognitiivisen toimintakyvyn muotoja ovat kielelliset taidot, tarkkaavuus, havaitseminen, muistaminen, toiminnanohjaus ja liiketaidot. Myös tunne-elämä ja motivaatio luetaan kuuluviksi kognitiiviseen toimintakykyyn. Ajattelu, suunnittelu ja ongelmanratkaisu ovat laaja-alaisempia kognition muotoja, jotka perustuvat edellämainittuihin kognition lajeihin. Yksinkertaistetusti sanoen kognitio merkitsee ihmisen kykyä puhua, ajatella, muistaa ja suunnitella.
Ihmisen toiminnan lähtökohtana on jokin tavoite, jolloin toiminta on päämäärähakuista ja tavoitteellista. Tavoitteisuus onkin kognitiivisen toimintakyvyn olennainen piirre. Tavoite suuntaa ihmisen tarkkaavuutta tehtävän kannalta olennaisiin asioihin sekä myös ajatteluun ja muistamiseen liittyvää tarkkaavuutta.
Tarkkaavuus
Tarkkaavuuteen kuuluvia tekijöitä ovat vireystila ja automaattiset orientaatioreaktiot yllättäviin tilanteisiin ja tapahtumiin. Tahdonalainen tarkkaavuus tarkoittaa ihmisen kykyä suunnata huomionsa tehtävän kannalta olennaiseen tietoon sekä kykyä keskittyä tehtävän suorituksen vaatiman ajan. Tarkkaavuus vaikuttaa siihen, mitä havaitaan ja se myös ohjaa havaintojen tekoa. Tarkkaavuutta ohjaavat sekä ulkoiset tekijät, kuten voimakkaat tai poikkeavat ärsykkeet, että ihmisen sisäiset tekijät, kuten odotukset, aikaisempi tieto, mieliala ja tunnereaktiot.
Toiminnanohjaus
Toiminnanohjauksella tarkoitetaan tavoitteellista suunnittelua, toteutusta ja oman toiminnan arviointia. Sujuva toiminnanohjaus vaatii pitkäkestoisen muistin tieto- ja kokemusvarastojen hyödyntämistä, toimintojen oikeanlaista suunnittelua ja järjestämistä sekä toteutuksen aikaista vertailua tavoitteeseen. Tarvittaessa on myös pystyttävä joustavasti muuttamaan tai mukauttamaan toimintaa tavoitteeseen päästäkseen.
Tunne-elämä ja motivaatio
Kognitiivisen toiminnan tavoitteellisuuteen vaikuttavat vahvasti motivaatio ja tunteet. Ne suuntaavat ja ylläpitävät toimintaa. Aiemmat kokemukset, mieliala, odotukset ja tavoitteet vaikuttavat vahvasti ihmisen havaitsemiseen, tarkkaavuuteen ja muistamiseen ja sitä kautta koko toiminnanohjaukseen.
Havaitseminen
Havaitsemisen avulla ihminen hankkii tietoa ympäröivästä maailmasta. Havaitsemisessa oleellisinta on kyseessä olevan tehtävän kannalta olennaisten asioiden erottaminen epäolennaisista. Ihminen käyttää havaitsemiseen eri aistijärjestelmiä, joista tietoisen tiedonkäsittelyn kannalta merkityksellisimpiä ovat kuulo- ja näköhavainnot. Terveen ihmisen näköhavainto on nopea ja automaattinen. Kun olennaiset piirteet yhdistyvät kokonaisuudeksi, ihminen ymmärtää näkemänsä oikein. Havaitseminen vaatii myös tarkkaavuuden suuntaamista ja uudelleensuuntaamista.
Kielelliset toiminnot
Kielellisiin toimintoihin kuuluvat puhe, lukeminen ja kirjoittaminen. Ihminen käyttää kielellisiä käsitteitä myös havaintojen ja muistikuvien jäsentämiseen, esimerkiksi havaitessaan ja tunnistaessaan kohteen, ihminen myös nimeää sen. Ongelmanratkaisussa ja päätöksenteossa käytetään kielellisiä käsitteitä, jotka kuvaavat asioiden suhteita ja ominaisuuksia. Käsitteiden avulla on helpompi vertailla ja yhdistellä asioita.
Muistaminen
Muistin avulla opitaan uutta tietoa, säilötään sitä ja palautetaan mieleen jo opittuja asioita sekä henkilökohtaisia kokemuksia. Muisti jaetaan lyhytkestoiseen eli työmuistiin ja pitkäkestoiseen muistiin. Työmuisti on sekä kestoltaan että kapasiteetiltaan rajallinen. Pitkäkestoisessa muistissa taas tieto voi säilyä vuosikausia. Tarkkaavaisuus ja toiminnanohjaus omalta osaltaan vaikuttavat aktiiviseen mieleen painamiseen ja mieleen palauttamiseen.
Häiriöt kognitiossa ja muutokset toimintakyvyssä
Kaikissa elinjärjestelmissä, myös aivoissa, tapahtuu ikääntymisen myötä muutoksia. Näillä muutoksilla on lieviä vaikutuksia kognitiiviseen suoriutumiskykyyn keski-iästä alkaen, mutta pelkkä ikääntyminen ei vaikuta mihinkään kognition osa-alueeseen niin paljon, että itsenäinen selviytyminen elämässä vaarantuisi. Terveillä ihmisillä ikääntymiseen liittyvä hermosolukon kutistuminen ja väheneminen on lievää ja hidasta. Kognition vakava heikkeneminen viittaa aina johonkin sairauteen. Voidaankin puhua kolmesta erilaisesta kognitiivisesta ikääntymisestä: 1) onnistuneesta ikääntymisestä ilman pitkäaikaisia sairauksia ja huomattavia aivomuutoksia (kognitiivinen suoriutuminen selvästi ikäryhmää parempaa), 2) normaalista ikääntymisestä, jossa pitkäaikaissairaudet voivat vaikuttaa kognitioon, mutta päivittäinen selviytyminen on itsenäistä (kognitiivinen suoriutuminen ikäryhmän keskitasoa) ja 3) sairaalloisesta ikääntymisestä, johon kuuluu vakavat muutokset kognitiossa jonkin aivotoimintaan vaikuttavan sairauden seurauksena. Sairaalloinen ikääntyminen aiheuttaa lisääntyvää avun tarvetta ja vaarantaa henkilön itsenäisen selviytymisen.
On tutkittu, että kolmasosalla terveistä 65 – 70 -vuotiaista ja yli puolella yli 75 -vuotiaista on muutoksia valkeassa aivoaineessa. Tämä johtuu pienten aivoverisuonten verenkierron vajauksesta, joka johtaa aivokudoksen toimintahäiriöön. Näistä muutoksista seuraa lievää tiedonkäsittelyn hidastumista, tarkkaavuuden joustavan siirtämisen vaikeutumista (juuttumisalttius) sekä ongelmia häiritsevien tekijöiden poissulkemisessa tarkkaavuutta vaativissa tilanteissa. Häiriöalttius ja ongelmat tarkkaavuuden jakamisessa liittyvät työmuistin lievään kaventumiseen ja inhibitioprosessin heikentymiseen. Subtantia nigran tärkeistä soluista on arvioitu katoavan jopa 50 % kuuteenkymmeneen ikävuoteen mennessä. Tällä dopamiinivälitykseen liittyvällä seikalla voidaan selittää motorista hidastumista sekä motivaation ylläpidon, vireystilan, muistamisen ja ennakoinnin lieviä muutoksia.
Dementiaa aiheuttavien sairauksien lisäksi muistia ja muita kognitiivisia toimintoja heikentävät suoraan sydän- ja verenkiertoelinten sairaudet (infarktit, korkea verenpaine) sekä diabetes ja masennus. Joillakin sairauksilla ja vammoilla voi olla tiedonkäsittelytoimintojen heikkenemiseen välillisiä vaikutuksia elämään tulevien rajoitusten kautta. Muistin toimintaan heikentävästi vaikuttavia seikkoja on todettu olevan passiivisuus, ärsykkeetön ympäristö, muistin vähäinen käyttö, motivaation puute, kielteiset asenteet, masennus, sairaudet ja huono kunto, liikunnan puute, väsymys ja unettomuus sekä heikko ravinto. Myös lääkkeet ja niiden haittavaikutukset voivat muuttaa aivotoimintaa.
Amerikkalaisten Cattellin ja Hornin teoriassa yleinen älykkyys jaetaan joustavaksi älykkyydeksi ja kiteytyneeksi älykkyydeksi. Joustavaa älykkyyttä ovat nopea uusien asioiden oppiminen ja ongelmanratkaisu uusissa tilanteissa. Kiteytyneeseen älykkyyteen kuuluvat suoritukset ja toimintatavat, joissa vaaditaan opittua tietoa (esim. sanavarasto, yleistieto sekä koulussa ja kokemuksen kautta opitut tiedot ja taidot). Teorian mukaan joustava älykkyys saavuttaa huippunsa varhaisaikuisuudessa ja alkaa sen jälkeen heiketä, kun taas kiteytyneen älykkyyden kasvu jatkuu oppimisen ja kokemuksen myötä monilla alueilla läpi eliniän. Vaikka joustavan älykkyyden muutokset voivat vaikuttaa myös kiteytyneeseen älykkyyteen, negatiiviset muutokset eivät silti vaikuta merkittävästi ihmisen toimintakykyyn. Jos esimerkiksi unohtaa nimen, päivämäärän tai junan lähtöajan, niin muistin sijasta voi käyttää korjaavia ja korvaavia keinoja selvitäkseen tilanteesta.
Saksalaisen Baltesin ym. mukaan ikääntyneet käyttävät arjen ongelmanratkaisuun valikoivan optimoinnin ja kompensoinnin strategiaa. Valikoinnin avulla henkilö voi säilyttää tehokkuutensa: hän supistaa toimintojensa aluetta niin, ettei yritä olla tehokas kaikessa mahdollisessa. Henkilö voi myös suunnata energiansa niihin asioihin, joita pitää todella tärkeinä. Optimoinnin avulla ikääntynyt pyrkii tehostamaan toimintaansa sekä määrällisesti että laadullisesti valitsemillaan elämänalueilla. Kompensointia tarvitaan, kun kyky toimia tilanteen vaatimalla tavalla on heikentynyt niin paljon, etteivät kyvyt enää riitä entisen tasoiseen tai riittävään suoritukseen. Kompensointi voi tapahtua esimerkiksi teknisten laitteiden avulla tai harjoittelemalla uusia metakognitiivisia taitoja, kuten muistisääntöjä. Hidasta aivomuutosta voi myös kompensoida aktiivisella liikunnalla, sekä aktiivisella sosiaalisella ja kognitiivisella toiminnalla. Hyvä koulutus puolestaan tuo lisäkapasiteettia, jolla voidaan kompensoida ikääntymisen tai aivoja vahingoittavan sairauden aiheuttamia vahinkoja aivojen toiminnassa.
KOGNITIIVISEN TOIMINTAKYVYN TUKEMINEN
Aiemmin kognitiivisten muutosten, heikkenemisen, ajateltiin olevan palautumattomia. Kuitenkin uudemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että erilaiset harjoitukset vaikuttavat myönteisesti kognitiiviseen kyvykkyyteen iäkkäänäkin. Harjoitus voi vaikuttaa sekä niihin iäkkäisiin, joilla suoritustaso on laskenut jyrkästi, että niihin, joilla suoritustason laskua ei ole tai se on vähäistä. Harjoittelulla voidaan lisätä kognitiivista kapasiteettia tai ainakin hidastaa sen heikkenemistä. Se voi aikaansaada 80-vuotiaat saavuttamaan 60-vuotiaiden keskimääräisen suoritustason ja tämä voi säilyä pitkään. Lyhyiden intensiivisten harjoitusten vaikutus voi säilyä vuosia.
Opiskelu
Uusien asioiden opiskelu ylläpitää ja kehittää kognitiivista toimintakykyä. Työväen- ja kansalaisopistojen ohella eri järjestöt järjestävät kerho- ja kurssitoimintaa. Erilaiset fyysiset vaikeudet ja aiemmin koetun oppimisen vaikeudet saattavat tuottaa iäkkäillä kielteisiä asenteita ja suhtautumista omaan opiskeluun. Olennaista oppimisen onnistumiseksi onkin saada ahdistus ja pelko lieventymään, sekä myönteisiä oppimiskokemuksia. Oppiminen vie vähän enemmän aikaa, mutta on tärkeää, että ihminen voi kokea tyytyväisyyttä omaan toimintatapaansa ja aikaansaannoksiinsa.
Opiskeluun motivoi yhteiskunnan muutosten seuraaminen sekä niihin sopeutuminen. Samoin henkisen vireyden, muistin ja oppimiskyvyn ylläpitäminen tai kehittäminen sekä terveyden ja kunnon säilyttäminen. Tärkeitä syitä opiskelulle voivat olla myös miellyttävä ajankulu, ystävien ja tuttavien tapaaminen, arkihuolista irtautuminen sekä rentoutuminen.
Harrastukset
Opistojen, eläkeläisjärjestöjen ja muiden tahojen ohella ikääntyneiden harrastuneisuutta mahdollistavat oma aktiivisuus ja ystäväpiirit. Vaikutus toimintakykyyn vaihtelee sen mukaan, opetteleeko ikääntynyt uusia taitoja ja miten paljon harrastus vaatii tiedonkäsittelytoimintoja. Luovat harrastukset, kuten musiikki, kirjoittaminen, maalaaminen sekä elämyksiä tuottavat taideharrastukset, kuten elokuvat, teatteri, konsertit, museokäynnit ja kirjallisuus, kehittävät luovuutta ja ongelmanratkaisutaitoja. Ne pitävät yllä myös erilaisten asioiden tuntemusta.
Kognitiivisen toimintakyvyn kannalta hyviä harrastuksia ovat oman käden taitoja kehittävät, esimerkiksi metalli-, savi-, puu, ja neuletyöt. Niihin sisältyy työn suunnittelu, toteutus ja loppuarviointi. Shakki, sanaristikoiden ja sudokujen ratkominen vaatii myös luovaa ongelmanratkaisua.
Sosiaalinen vuorovaikutus
Kanssakäyminen ystävien ja sukulaisten kanssa edistää psyykkistä toimintakykyä. Vapaaehtoistyöhön osallistuminen voi myös osaltaan olla helpottamassa roolimenetysten haitallisia vaikutuksia ja lisätä iäkkään ihmisen elämään merkityksellisyyttä ja mielekkyyttä. Vapaaehtoistyö antaa mahdollisuuden käyttää aiemmin hankittua asiantuntemusta, joka taas tukee ikääntyvän ihmisen pätevyyden tunteen säilymistä.
Vapaaehtoistyö voi olla erilaisten ryhmien organisointia ja toteuttamista, esimerkiksi kävely-, luku-, harrastus- ja ystäväryhmien. Omaishoitajien tukeminen, jossa ammatti-ihmisten avustuksella voidaan antaa neuvonta ja tukea sekä keskustelevissa pienryhmissä mukana olo tarjoaa kognitiivisen ja psyykkisen aktivoinnin mahdollisuuksia. Ryhmissä voidaan käsitellä elämänmuutoksiin ja kriiseihin liittyviä asioita, jakaa kokemuksia ja tietoa. Hiljainen tieto on tärkeässä osassa tällöin. Samojen kokemusten jakaminen vertaistukiryhmissä on koettu hyödyllisiksi.
Fyysinen aktiivisuus
Liikunnalliset aktiviteetit hyötyliikunnasta (marjastus, sienestys, kalastus ja metsästys) kävelyyn, sauvakävelyyn ja kuntosaliharjoitteluun ylläpitävät fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä. Liikunta vilkastuttaa aivotoimintaa, se parantaa aivojen verenkiertoa ja hapen saantia. Erilaisella liikunnalla on havaittu olevan myönteisiä vaikutuksia muistiin ja toiminnan ohjaukseen.
Elintavat ja elämäntyylit
Kognitiiviseen toimintakykyyn vaikuttavia tekijöitä ovat myös ravitsemus, nautintoaineiden käyttö sekä levon ja unen tarpeen tyydyttäminen. Ylipaino lisää riskiä diabetekseen ja korkeaan verenpaineeseen, joilla on kognitiivisia kykyjä heikentävää vaikutusta. Tupakointi lisää riskiä sairauksiin, myös dementoiviin. Runsas alkoholinkäyttö tuhoaa aivorakenteita ja heikentää niiden toimintaa.
Krooninen tai lyhytkestoinenkin suuri univaje heikentää kognitiivisia suorituksia, jotka yleensä kuitenkin palautuvat ennalleen univajeen poistuttua. Stressi ja mielialaongelmat vaikuttavat haitallisesti kognitiivisiin toimintoihin, se heikentää erityisesti muistia. Krooninen stressi on yhteydessä masennukseen ja ahdistukseen, jotka voivat pitkään jatkuessaan aiheuttaa palautumattomia muutoksia kognitiiviseen toimintakykyyn. Mielen hyvinvointi edistää tai ylläpitää ikääntyneenkin kognitiivista kyvykkyyttä.
Palvelut
Julkiset ja yksityiset terveys- ja sosiaalipalvelut voivat tarjota palveluita, jotka tukevat iäkkäiden kognitiivista toimintakykyä. Muistiklinikat tarjoavat neuvontaa, tutkimuksia, kuntoutusta ja lisäksi opetusta. Sairauksien hoito ja ehkäisy vaikuttavat positiivisesti kognitiiviseen toimintakykyyn. Sosiaalitoimi tukee kognitiivista toimintakykyä välillisesti
järjestämällä kuljetuspalveluja erilaisiin harrastus- ja virkistyspaikkoihin ja fyysisesti heikkokuntoisille avustajia liikkumiseen. Joillakin paikkakunnilla kirjastopalveluja on järjestetty kotipalvelun välityksellä ja niillä on todettu olevan toimintakykyä ylläpitävää vaikutusta. Toimintakyvyn ylläpitämis- ja kehittämiskeinot soveltuvat niin kotona asuville kuin laitoksissakin asuville.
Toimintakyvyn tukeminen vaikuttaa kaikkiin osa-alueisiin. Kognitiivista toimintakykyä tukeva toiminta vahvistaa sosiaalista osallistumista ja tämä psyykkistä toimintakykyä. Sosiaalinen osallistumisen myötä myös fyysinen toiminta voi lisääntyä. Tuloksellisinta on kehittää, kokeilla ja toteuttaa toimintamuotoja, jotka vaikuttavat ikääntyneen ihmisen toimintakykyyn kokonaisvaltaisesti.
Kognitiivisen toimintakyvyn edistämisen keinot
Ohjattu opiskelu: |
Omaehtoinen, itsenäinen opiskelu ja muu älyllinen aktiivisuus: |
Harrastustoiminta: |
Sosiaalinen aktiivisuus: |
Fyysinen aktiivisuus: |
Elintavat ja elämäntyylit: |
Koti- ja laitospalvelut: |
PÄIVI, ILONA, AINO K.
ESTEETTÖMYYS…
· on laaja kokonaisuus, joka tarkoittaa kaikkien kansalaisten sujuvaa osallistumista työntekoon, harrastuksiin, kulttuuriin ja opiskeluun
· merkitsee mm. palvelujen saatavuutta, välineiden käytettävyyttä, tiedon ymmärrettävyyttä sekä mahdollisuutta osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon
· ei yleensä maksa rakennusvaiheessa "esteellistä" enempää, vaan vaatii vain hyvää suunnittelua ja suunnitelmien toteuttamista
· vähentää muutostarvetta, lisää eri toimintojen sujuvuutta ja nopeuttaa esimerkiksi kaupoissa tai asemilla suurten ihmismäärien asiointia ja siirtymistä paikasta toiseen
· mahdollistaa itsenäisen asumisen tai asioimisen henkilöille, jotka huonosti toimivassa ympäristössä olisivat toisten avun varassa
· mielletään usein vain liikuntarajoitteisten henkilöiden elämää helpottavaksi käsitteeksi, mutta esteettömässä ympäristössä tulee huomioida myös esimerkiksi näkö- ja kuulovammaiset henkilöt sekä allergikot!
· tarkoittaa myös niiden ihmisten, joilla ei ole toiminnanrajoitteita, mahdollisuutta toimia turvallisissa, toimivissa sekä miellyttävissä tiloissa, joissa sijaitsevat toiminnot ovat myös mahdollisimman helppokäyttöisiä ja loogisia!
Osoitteessa WWW.ESTEETON.FI on runsaasti ja kattavasti tietoa esteettömyydestä. Sivustoa ylläpitää Invalidiliiton Esteettömyyskeskus ESKE. Sivuilta löytyy tietoa ja työkaluja esteettömään rakentamiseen ja asumiseen sekä liikkumiseen. Tieto-osio sisältää käytännönläheisiä ohjeita kuvineen, tietoa esteettömyyteen liittyvästä lainsäädännöstä sekä laajan listan teemaa käsittelevistä julkaisuista.
Sivustolla käsitellään mm:
· esteettömyyden yleisiä lähtökohtia kohderyhmittäin (esimerkiksi erilaisia mittalukuja liikuntarajoitteisen henkilön tilantarpeesta sekä selkeitä kuvia)
· rakennetun ympäristön esteettömyyttä (mm. kulkuväylät, julkiset rakennukset, ulkoalueet, asuminen, materiaalit, valaistus…)
-> sisältää myös erilaisia valmiita tarkistuslista –lomakkeita täyttöohjeineen, kannattaa tutustua!
· liikkumista (autoilu, julkinen liikenne, jalankulku…)
· esteetöntä luontoliikuntaa
· lainsäädäntöä
IKÄÄNTYNEEN APUVÄLINEET – MITÄ, MISTÄ, MILLÄ PERUSTEILLA?
- pääasiallinen vastuu apuvälinepalveluista on perus- ja erikoistason terveydenhuollolla eli terveyskeskuksilla ja keskussairaaloilla
- valtiokonttori vastaa sodissa/armeijassa vammautuneiden apuvälineistä
- perusterveydenhuolto (terveyskeskukset) vastaa mm. liikkumisen, siirtymisen, peseytymisen, ruokailun ja muiden päivittäisten toimintojen apuvälineistä
- erikoissairaanhoito vastaa kuulon, näön, kommunikaation ja hengityksen apuvälineistä sekä teknisesti vaativista ja kalliista liikkumisen apuvälineistä (jonkinasteista vaihtelua ja erilaisia sopimuksia alueittain)
· erikoissairaanhoidon asiakkaaksi vain lähetteellä!
- apuvälinetarve tulee arvioida huolellisesti yhteistyössä asiakkaan, läheisten ja muiden ammattihenkilöiden kanssa
-> haastattelu (asiakas, asiakkaan läheinen/läheiset), havainnointi, apuvälineen soveltuvuuden arviointi, toiminnan ja tehtävien analysointi, testit ja mittarit (esim. Housing Enabler)
· havainnointi toteutetaan asiakkaan omassa elinympäristössä!
· apuvälineen soveltuvuuden arvioinnissa mietittävä, mitä apuvälineen käyttö vaatii asiakkaalta
- sairaanhoitopiirien internet-sivuilta löytyvät julkaisut apuvälineiden saatavuusperusteista (EKSOTE julkaisee omansa kevään 2010 aikana)
Arjen apuvälineitä:
Kurottaminen/ylettyminen:
- varsien ja kahvojen pidennykset ja/tai kääntämiset, tarttumapihdit, kenkälusikat, aputasot ja –askelmat, säädettävät tasot
Tarttuminen ja kiinnipitäminen:
- varsien paksunnokset/ohennukset, painavammat varret, varren muotoilu, lisäkahvat, pidikkeet ja päällysteet, avaimen pitimet, liukuesteet
Istuminen:
- lonkkatuolit, satulatuolit, korotetut tuolit, istuintyynyt, selkätuet
Avaaminen:
- kaatonokat, purkin/tölkin avaajat, yleisavaajat, pihdit, liukuesteet
Muistaminen ja ajan hallinta:
- varttikellot, sovelletut seinäkellot, muistuttimet, kalenterit, lääkeannostelijat
Kivun lieventäminen:
- paksunnetut, muotoillut varret, erilaiset kyynärvarren tuet, ortoosit, pehmusteet
TIETOA APUVÄLINEISTÄ MM. SEURAAVISTA LINKEISTÄ:
http://therapiafennica.fi/wiki/index.php?title=Vanhusten_apuv%C3%A4lineet
http://www.respecta.fi
IKÄÄNTYNEEN ITSENÄISEN ASUMISEN TUKEMINEN
Kotona asuminen ja itsenäinen eläminen ja toimiminen siellä ovat hyvin tärkeää useimmille ihmisille. Erilaisten tukipalvelujen, asunnon ja sen ympäristön muutostöiden sekä asumista avustavien erilaisten teknisten ratkaisujen turvin on mahdollista asua pitkään kotona, vaikka toimintakyky olisi heikentynyt. Jo pienetkin kodin muutostyöt ja tekniset ratkaisut saattavat parantaa huomattavasti asunnon toimivuutta.
Toimintakyvyn heikentyminen ei ole normaalia vanhenemista, vaan se johtuu ensisijaisesti sairauksista. Useimmille 75-85-vuotiailla on kaksi tai kolme samanaikaista, toimintakykyä haittaavaa sairautta, ja hyvin harva 85-vuotias on säästynyt toimintavajavuutta aiheuttavalta pitkäaikaissairaudelta. Tavallisimmat toimintarajoitusta aiheuttavat sairaudet alle 85-vuotiailla vanhuksilla ovat tuki- ja liikuntaelinsairaudet sekä sydänsairaudet, sitä iäkkäämmillä dementoivat sairaudet. Iän myötä myös tapaturmien vaara kasvaa. Koti- ja vapaa-ajan tapaturmista ovat viime vuosina lisääntyneet erityisesti ikääntyneiden tapaturmat. Alle 80-vuotiaat kaatumiset johtuvat yleensä kodin tai ympäristön vaaratekijöistä. Yli 80-vuotiailla syynä kaatumiseen on useimmiten heikentynyt toimintakyky. Kompastumiset ja liukastumiset ovat tavallisimpia syitä vanhusten kaatumisiin
Ikääntymisen tuomia itsenäiseen selviytymiseen vaikuttavia asioita:
· Fyysisen toimintakyvyn heikkeneminen
- hengitys, kestävyys, lihasvoima, tasapaino
· Aistitoimintojen heikkeneminen
- tasapaino, koordinaatio, kosketustunto, värinätunto
· Kuulon ja näön heikkeneminen
· Ruokahalun heikkeneminen ja syömisvaikeudet
· Psyykkinen toimintakyky heikkenee
- kognitiivisten toimintojen hidastuminen(muisti, oppimiskyky), masennus
· Sosiaalinen toimintakyky heikkenee
- yksinäisyys, ihmissuhteiden kaventuminen
· Alkoholin liikakäyttö
KOTIKÄYNTI IKÄÄNTYNEEN HENKILÖN LUONA
Kotikäynnin syitä mm.: ennakoiva kotikäynti, sairaalasta kotiutuminen, omaisen huoli ja yhteydenotto, kuntoutusjakson yhteydessä ilmenneet ongelmat
Kotikäynnin aikana arvioidaan muun muassa vanhuksen toimintakykyä ja selviytymistä elinympäristössään, asunto-oloja ja palvelujen nykyistä ja tulevaa tarvetta.
Apuvälineillä voidaan edistää ikääntyneiden kotona selviytymistä. Parhaimmillaan apuvälineet tukevat normaalin arkielämän jatkumista, edistävät turvallisuutta ja vahvistavat ikääntyneen toimintaedellytyksiä.
Kotona itsenäistä selviytymistä tukevia apuvälineitä ovat liikkumisen apuvälineet, erilaiset kahvat, kaiteet ja tukitangot, viestinnän apuvälineet, kuten turvapuhelin, erilaiset korokkeet ja istuimet sekä erilaiset kodin askareissa helpottavat apuvälineet.
Korjausten ja muutostöiden suunnitteluun tarvitaan moniammatillista yhteistyötä.
Kunnat neuvovat ja myöntävät avustuksia kodin korjaus- ja muutostöihin. Ikääntyvien kohdalla keskeisiä valtion asuntorahaston tukimuodoista ovat avustukset vanhusten ja vammaisten asuntojen korjaukseen, hissien rakentamiseen ja korjaamiseen sekä liikuntaesteiden poistamiseen. Tavallisimmin ikääntyneitten liikkumista asunnossa haittaavat kynnykset, liukkaat lattiat ja irtomatot, jyrkät portaat, kaiteitten ja liuskojen puuttuminen sekä hissittömyys.
Kotikäynnillä tilannetta tarkastellaan erityisesti asiakkaan näkökulmasta. Tärkeää on myös kartoittaa jo olemassa oleva apu esim. kotisairaanhoito, kotipalvelu ja ruokahuolto sekä omaisten mahdollisuus osallistua hoitoon.
Vanhusta kohdellaan kunnioittavasti ja hänen kotiaan arvostavasti. Ilmapiiri on luottamuksellinen, turvallinen, lämmin ja kiireetön. Sovituista asioista huolehditaan. Huomioitavaa on, mitä asiakas itse ajattelee? millaiseksi hän arvioi oman toimintakykynsä? miten hän selviytyy päivittäisistä toiminnoista tällä hetkellä? Arviointimenetelminä käytetään haastattelua, havainnointia ja toiminnan analyysiä. Tarvittaessa voidaan käyttää myös ikääntyneen toimintakykyä kartoittavaa mittaria esim. RAVA-mittari, Barthelin indeksi, FIM, RAI.
Psyykkisen toimintakyvyn ylläpidon tukemiseksi on hyvä selvittää asukkaan harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita. Tavoitteena on mahdollistaa mielekäs toiminto toimintakyvyn laskusta huolimatta.
Muutostyöt suunnitellaan aina yksilöllisesti selvittämällä asunnon toimintaulottuvuudet ja tilantarve.
Kotikäynneillä huomioon otettavia kohteita:
· Pihapiiri
· Asunnon sisäänkäynti
- luiska, portaat hissi
· Ulko-ovi
· Kynnykset
· Keittiö
- keittiökalusteet
- kodinkoneiden sijoittelu
- keittiön turvallisuus
· Makuuhuone
· Peseytymistilat ja WC
· Sauna ja löylyhuone
· Valaistus
Huomioitavaa on sopia muutosten toteutuminen ja aikataulu vanhuksen kanssa.
LISÄTIETOA:
http://therapiafennica.fi/wiki/index.php?title=Vanhus_potilaana
Apuvälinekirja , 2003, toim. Anna-Liisa Salminen. Kehitysvammaliitto. Tammer Paino Oy. Porvoo.